"Hyvää yötä, Flori!"
Kuun eteen siirtyneen paksun pilven varjo peitti pois rientävän tytön Florianin katseelta. Jonkun ajan kuluttua veräjä aukeni alhaalla ja sulkeutui jälleen. Florian kulki varjoisen metsän läpi; vasta sen toiselle laidalle ehdittyä tuli jälleen valoisaa.
Nopein ja voimakkain askelin ja rajusti sykkivin sydämin hän riensi myllylle vievää polkua.
Kohtahan on kaikki selvänä!
Jos nukkujan ajatukset ja kuvitelmat eivät ohjaa unia, jos viimemainitut tietävät, enemmän kuin edellämainitut, jos ne tulevat ja menevät elävien ihmisten tavoin, kuten ne meille usein salaperäisesti uskottelevat, niin varmaankin tänä pilvien purjehdus-yönä kaksi ystävällistä uni-olentoa kohtasi toisensa myllyn ja Reindorferin talon välisellä tiellä ilmottaen surullisesti hymyillen, että he menivät luomaan kuvia onnesta, joita ei ikipäivinä voitu eikä saatu toteuttaa.
IX.
Myllärin vaimo työskenteli keittiössä. Florian tuli sinne. Hänellä oli sytyttämätön piippu kädessä ja hän koetti päästä lieden luo leveän äitinsä ohitse. Kun hän taitamattomasti tuuppi äitiään, vaikka tämä koetti häntä väistää, kiusaantui äiti lopulta.
"Mitä sinä tulenkurkistelija keittiössä teet?" sanoi hän.
"Kun täällä on tulta runsaasti, tahdoin piippua sytyttäessäni säästää tulitikun."
"Milloin olet niin säästäväiseksi tullut?"