"Meni, lapseni, samoin kuin Stefanus, josta kirjassa kerrotaan."
"Hän oli Jumalan palvelija", huomautti Burkhard miettiväisenä. Häneenkin oli äidin kertomus tehnyt syvän vaikutuksen. — "Boso kuoli kansansa puolesta, mutta myöskin Vapahtajansa tähden, eikö niin, äiti?"
"Kyllä, lapseni. Mutta hän oli myöskin elänyt Vapahtajallensa ja palvellut häntä. Jospa sinäkin, Burkhardini, tulisit Herran nöyräksi palvelijaksi."
"Ja minä", kysyi Adelheid, "miksi minä voin tulla?"
"Herran palvelijattareksi, köyhien ja halpojen auttajaksi. Lapseni, totuta itsesi aikaisin näihin avuihin. Ainoastaan se antaa elämälle arvoa."
"Sellaiseksi kuin sinä, äiti kulta! Kaikkihan tulevat kovin iloisiksi, kun sinä tulet heidän kotiinsa ja kun sinä kehut heidän hienosti kehrättyä lankaansa ja luet heille siitä suuresta kirjasta ja kun sinä lohdutat heitä — oi, äiti, sitä kaikkea minäkin tahdon oppia! Mutta vaiti, tuolla tulee Konrad. Kuulen hänen askeleensa!"
Komea, reipas, vaaleakutrinen poika, jolla oli säihkyvät, siniset silmät, astui nyt sisään. Hän oli lapsista vanhin, isänsä kuva ja äitinsä ylpeys. Hän oli ollut ulkona ratsastamassa vanhan Kunon, asemestarin kanssa, jonka johdolla hän oli oppinut käyttämään jousta ja nuolta. Hän tervehti kunnioittavasti äitiänsä, suudellen hänen kättänsä, ja pientä sisartaan hän sydämmellisesti syleili. Pikku Adelheidille tämä ritarillinen veli oli äärettömän rakas. Aina Konrad toi hänelle jotakin kotiin tullessaan. Nyt hänellä oli somasti palmikoittu koppanen täynnä herkullisia mansikoita.
"Katsoppas, pikku sisko, tämä on sinua varten! Olen ostanut sen muutamalla pennillä kultakutriselta tytöltä."
"Oi, miten kaunis! Tällaista en ole milloinkaan ennen nähnyt! Onko hän sen itse tehnyt? Missä on tyttö ja mistä hän tuli?"
"Liian monta kysymystä yht'aikaa, siskoseni, vastatakseni niihin heti", sanoi Konrad nauraen. "Annappas kun tuumaan: Onko hän sen itse palmikoinut? Se kyllä on mahdollista, sillä se vanha juutalaisnaamainen mies, jolle tyttö kuului, ei suinkaan ollut sitä palmikoinnut. Sitten, kuka hän on? Niin, sitä en tiedä, en ole sitä häneltä kysynyt, enkä myöskään tiedä, mistä hän on kotoisin. Minun tuli sääli tyttö raukkaa; hän näytti rääsyiseltä ja surkealta ja onnettomalta myöskin."