He eivät tietäneet mistä se johtui, että heidän sydämmensä tänään oli niin täynnä toivoa. Eivät he koskaan olisi voineet uskoa kokevansa sellaista iloa näitten vankilamuurien sisäpuolella. Mutta heille oli yksinäisyydessään kylliksi ilon syytä, kun saivat nähdä ystävälliset kasvot ja kuulla osaaottavia sanoja. Molemmat kiittivät Herraa, joka yössä ja pimeydessä antoi ystävällisen tähden loistaa heille.
Täynnä uteliaisuutta he odottivat munkin tuloa seuraavana päivänä. Hän astui sisään ystävällisesti tervehtien, ja kun hän oli lohduttanut vankitovereitansa hurskailla ja ymmärtäväisillä sanoilla, jatkoi hän: "Ja nyt työhön. Katsokaa tätä asetta." Se oli sorkkarauta, jonka hän oli ottanut esiin taskustaan, tukeva, hyvin hiottu ase. He katsoivat häneen kysyvästi, ja hän jatkoi:
"Eräs linnanpäällikön renki hankki tämän minulle. Mies oli minulle kiitollinen lääkkeestä, jonka hänelle annoin pahanlaatuista haavaa varten. Tiedättehän, että me munkit tunnemme kaikenlaisia lääkkeitä, joita käytämme kansan hyväksi. Tämä rauta on minulle hyvin tarpeellinen."
Hänen äänensä alentui hiljaiseksi kuiskeeksi, kun hän jatkoi:
"Minä tahdon vapauttaa teidät. Kyllä muurit ovat paksut ja lujat, mutta kuitenkin toivon onnistuvani, vaikka siihen kyllä kulunee aikaa."
Waltrud oli hypähtänyt pystyyn ja jännittyneenä kuunnellut; nyt hän sanoi: "Sinä aiot lävistää seinämuurin, jos oikein sinut ymmärrän. Mutta sano, mitä olemme voittaneet, jos pääsemmekin pihalle? Vahvat muurit ympäröitsevät linnaa ja pihoja."
"Kaikkea olen ajatellut ja punninnut. Tietenkään ei meitä paljoa auta, jos pääsemme tämän muurin läpi", sanoi Martti, "ellen kaiva maanalaista käytävää, joka ulottuu vallien ulkopuolelle. Ainoastaan siinä tapauksessa on pako mahdollinen."
Kuningatar hengitti raskaasti. "Sinä ajattelet mahdottomuuksia! Mitenkä sinä voisit sellaista saada toimeen, sinä yksin tuolla aseella?"
"Vasaran tuon mukaani huomenna ja ehkä myöskin kuokan. Guido renki on uskollisesti minuun kiintynyt."
"Ja minä autan sinua", sanoi Waltrud päättävästi. "Rohkaise mielesi, kuningatar! Vaikea on tehtävä, mutta suuri taivaan Herra ei jätä meitä yksin. Minä luotan lujasti siihen, että hän meitä auttaa."