"Minä kiitän sinua", hän sanoi. "Nyt kammariherra pitäköön huolta siitä, että saat puhtaat vaatteet yllesi ja vuoteen lepuuttaaksesi uupuneita jäseniäsi, sillä sinä olet aivan voivuksissa."
Miehen voimat olivat todellakin ihan lopussa. Palvelijan täytyi taluttaa hänet ulos.
Sitten Berthalla oli pitkä neuvottelu Dietrichin ja Lausannen piispan kanssa. Mihinkä Adelheid oli viety, sitä sanansaattaja ei tietänyt, mutta luultavaa oli, että rajakreivi oli vienyt hänet Veronaan. Bertha ei yksin voinut mitään tehdä Berengaria vastaan. Vielä oli hänen Konrad poikansa kuningas Oton hovissa, ja Berthan velvollisuutena oli siis maan hallitus. Mutta kukapa johtaisi sotajoukkoa ilkiötä vastaan?
"Ainoastaan Otto kuningas voi auttaa, hän, koko kristikunnan mahtavin herra", sanoi piispa. "Mutta hänellä on paljon tehtävää ja järjestettävää laveassa valtakunnassaan. Kuitenkin olen sitä mieltä, ettei hän tällaista konnantyötä jätä rankaisematta. Meidän nuori kuninkaamme Konrad on saavuttanut hänen suuren suosionsa, sen me tiedämme. Lähetä sana pojallesi, oi kuningatar, hän on sinun ja omassa nimessään rukoileva mahtavaa ruhtinasta tässä asiassa auttamaan."
Tämä neuvo tuntui kuningattaresta hyvältä, ja hän päätti lähettää joukon ylimyksiänsä Saksan kuninkaan hoviin. Ennenkuin he ehtivät lähteä, saapui uusi sanansaattaja Italiasta. Se oli Veronasta tullut ratsastaja, joka ennen oli asunut Paviassa ja siellä saanut kokea paljon hyvyyttä kuningas Lotharilta ja hänen puolisoltaan. Ystävien avustamana rahallisessa suhteessa oli hän salaa kiireimmiten lähtenyt matkalle tunnettuja teitä myöten vuorten poikki Lausanneen.
"Kuningatar", sanoi hän kiihkeästi kuuntelevalle Bertha rouvalle, "minä näin tyttäresi. Rajakreivin takaa-ajajat olivat saavuttaneet hänet hänen pakomatkallaan ja veivät hänet vaunuissa Veronaan rajakreivin linnaan. Oli ilta, mutta kuitenkin minä hänet tunsin. Hänen rinnallaan istui kultakutrinen tyttö; sinä kyllä tiedät, kuka. Hän katseli ympärilleen, näki ja tunsi minut ja iski minulle silmää. Niin että muut eivät voineet kuulla, hän kuiskasi minulle: 'Olemme vaarassa; kiirehdi Bertha rouvan luo.' Hänen silmänsä katsoivat minuun niin tuskallisen rukoilevasti, että se liikutti sydäntäni. Olen kulkeva kauppias. Minä toimitin asiani Veronassa ja palasin Paviaan. Kaikki Pavian asukkaat rakastavat ja kunnioittavat kuningatarta, mutta siellä on paljon Berengarin vakoojia, joita he pelkäävät. Sain kuitenkin kootuksi rahoja, jotta voin suorittaa tämän pitkän matkan."
"Kiitän sinua", sanoi Bertha liikutettuna, "sinua, uskollisen Waltrudin sanansaattajaa."
"Minulla on vielä enemmän kerrottavaa", jatkoi mies. "Onko kuningatar vielä Veronassa, sitä en tiedä. Hirveitä uhkauksia vankeudesta ja kahleista lienee Willa puhunut. Sitä kuiskailtiin viimeisinä viikkoina, jolloin olin Veronassa. Myöskin kuulin, että Berengar oli kutsunut Gardalinnan linnanvoudin luokseen ja kauan jutellut hänen kanssaan. Enempää en tiedä, oi kuningatar, mutta tämä minun täytyi sinulle kertoa, jotta sinä et tietämättömänä apuasi lähetä."
"Gardalinna! Sinä luulet, että tuo jumalaton mies on lähettänyt hänet sinne?" huudahti kuningatar kauhistuneena.
"Se ei ole mahdotonta. Ja minä tahdon ilmoittaa, että me Pavian kaupunkilaiset olemme väsyneet hänen vallanpitoonsa, sillä hirmuvaltias ja hirviö hän on, ja me pyydämme takaisin oikeata kuningatartamme, kuningas Lotharin leskeä, jos voit auttaa meitä, niin auta!"