Silloin Waltrud tuli ajatelleeksi erästä piispa Adelhardia, joka asui Reggion kaupungissa suuren Po joen toisella puolen. Hän ei ollut italialainen synnyltään, oli usein oleskellut kuningas Lotharin hovissa ja oli uskollisesti kiintynyt kuninkaaseen ja hänen puolisoonsa. Hän oli myöskin peittelemättä osottanut tyytymättömyyttä Berengarin väkivaltaisuuksiin. Hänen luokseen täytyi Martin kiirehtiä pyytämään suojaa kuningattarelle. Suunnitelma esitettiin Adelheidille, joka siitä ilostui ja kiitollisena sanoi tytölle:
"Hyvä Jumala taivaassa on johtanut ajatuksesi Adelhardiin! Jos joku uskollinen ja luotettava löytyy tämän maan ylhäisössä, niin hän on kyllä sellainen. Oi Martti, kiirehdi hänen luokseen, me voimme uskoa itsemme hänen turviinsa!"
Levottomuudella Martti ajatteli, että hänen täytyi jättää molemmat naiset yksin. Hänen omakin ruumiinsa oli niin rasittunut, että hänen oli vaikea lähteä jalkaisin tuolle pitkälle matkalle Reggioon. Mutta hänen uskollisuutensa kuningatarta kohtaan voitti kaikki epäilykset, ja hän päätti Jumalan nimessä uskaltaa ryhtyä tähän uhkayritykseen. Sitä ennen hän hankki niin paljon elintarpeita, että arveli niiden riittävän noille kahdelle naiselle siksi kunnes hän palaisi takaisin. Siihen asti hän neuvoi heitä pysymään tässä yksinäisessä, piiloisessa paikassa. Sitte hän jätti heidät ja itsensä Jumalan haltuun ja lähti rohkeamielisenä matkalle.
* * * * *
Väsyneenä ja uupuneena saapui uskollinen Martti Reggioon. Hän oli kulkenut monta päivää, ennenkuin hän näki kaupungin tornit. Tuskin hän jaksoi tuohon toivottuun päämaaliin päästä, mutta nyt hän vihdoin oli kaupungin kadulla ja kiirehti suoraa päätä piispan palatsiin.
Adelhard oli hyväntahtoinen, rehellinen mies, sen oli Martti kysyen saanut selville, mutta vielä hän tahtoi varovaisesti koetella piispan mielialaa kuningatarta kohtaan. Hän antoi esittää itsensä ympärikuljeksivaksi veljeksi, joka pyysi saada puhutella piispaa. Mielellään piispa lupasi ottaa hänet puheillensa.
Tavallisella tervehdyksellä piispa hänet otti vastaan, kysyen sitten ystävällisesti: "Miksi, veljeni, olet tullut tänne? Sinä näytät uupuneelta ja laihalta. Minusta näyttää siltä, että kuljeksiva elämä ei sinua paljon kostuta, toiset voivat siitä paremmin. Mistä tulet?"
"Gardajärveltä, isä. Minulla on sinulle tuotavana tietoja siitä, miten siellä ovat asiat."
Piispa herkisti huomiotansa, "Gardajarveltä! Siinä lähellä sijaitsee
Veronan kaupunki, tuletko sieltä? Oletko nähnyt uuden kuninkaan?"
"Kyllä hänet olen nähnyt, mutta Veronasta en tule. Oletko kuullut eräästä vahvasta linnasta, joka sijaitsee Gardajärven rannalla? Sieltä minä tulen."