Silloin Adelheid näki munkin tutun muodon, ja hänen kasvonsa kirkastuivat. "Kiitos sinulle, Martti! Tämä on sinun tointasi", kuiskasi hän, vaipuen jälleen voimattomana tytön helmaan.
Nyt päätettiin, että joukko viipymättä lähtisi matkaan. Ensiksi kuitenkin täytyi nälkiintyneitten naisten vahvistaa voimiansa ruoalla ja juomalla; sitten Azzo kääri viitan kuningattaren ympärille ja asetti hänet eteensä istumaan hevosen selkään. Yksi hänen aseenkantajistaan otti samoin Waltrudin ratsullensa, ja niin he lähtivät nopeata vauhtia ratsastamaan eteenpäin.
Pian he tulivat vuorensolaan, joka kulkee vuolaan Enzavirran rantaa pitkin. Hyvältä ja virkistävältä tuntui naisille viileys tässä jylhässä seudussa. Nyt ratsastus kävi vähän hitaammin ylös vuorta pitkin, mutta jopa huipulla näkyi pelastava linna. Vielä vähäinen ponnistus, niin ollaan perillä. Linnanhaltijan käskystä lasketaan silta alas, vartioväki järjestyy saattueeksi, ja etupäässä ratsastaa rajakreivi Adelheidin kera. Kuningatar on nyt päässyt linnaan, varmaan turvaan vihollisilta, jotka kokonaan ovat kadottaneet hänen jälkensä.
NELJÄSTOISTA LUKU
Pelastaja
Germanilaisessa hovissa Magdeburgissa vallitsi voitonriemu. Kuningas Oton vävy, Lothringenin herttua Konrad, oli pitkällisen taistelun jälkeen voittanut mahtavan Francian kreivin Hugon ja siten pelastanut frankkien oikeutetun kuninkaan Ludvigin hänen vaarallisimmasta vastustajastaan. Voittorikas Lothringenin herttua oli komean seurueen saattamana juhlallisesti saapunut Magdeburgiin. Joukossa olivat myöskin Ranskan kuninkaan lähettiläät, jotka olivat tulleet lausumaan kuningas Otolle herransa kiitokset siitä tehokkaasta avusta, jota tämä mahtava valtias oli antanut langollensa Ludvigille. Myöskin korkea-arvoisia hengellisiä miehiä oleskeli aika ajoin Otto kuninkaan hovissa: Bruno Kölniläinen, kuningas Oton korkeasti oppinut veli, sekä Luitprand, kaunokielinen historiankirjoittaja.
Mutta eivät kaikki kuninkaan seuralaiset olleet iloisia. Kasvot vakavina kulki siellä nuori kuningas Konrad, Berthan vanhin poika. Muutamia päiviä sitten oli äidiltä tullut tietoja, jotka eivät suinkaan olleet ilahuttavia. Aina oli nuori Konrad ollut lämpimällä rakkaudella kiintynyt Adelheidiin ja iloinnut jokaisesta hyvästä sanomasta, jonka hän oli sisareltaan saanut. Vaeltavan kauppiaan ja hevostenohjaajan tuomat tiedot painoivat nyt raskaasti hänen sydäntänsä. Vielä ei hän ollut voinut puhua kuningas Otolle asiasta.
Eräässä ikkunakomerossa hän nyt seisoi Luitprandin kanssa, jolle hän oli huolensa uskonut. Tämäkin näytti vakavalta, sillä hän tunsi Berengarin kavaluuden.
"Meidän täytyy vielä tänään saada tilaisuutta puhua kuninkaan kanssa", sanoi tiedemies. "Sinä, ruhtinas, olet kuninkaan suuressa suosiossa; minua ihmetyttää, että et jo ennen ole hänen kanssaan keskustellut sisaresi asiasta."
"Se olisi ollut mahdotonta, sillä Ranskan lähettiläiden ja muiden ylhäisten herrojen kunnianosotukset ovat vieneet hänen kaiken aikansa. Olen kyllä mahtavan kuninkaan suosiossa, mutta tiedäthän, että hän tällaisissa juhlallisuuksissa ei mielellään suvaitse häiriötä."