Luitprand nyökäytti päätänsä. "Kuitenkin hänen täytyy saada siitä tieto jo tänään", sanoi hän vakavasti. "Sinä et tunne Berengaria, mutta minä tunnen hänet, ja pelkäänpä, että vaara uhkaa nuorta kuningatarta — hengenvaara."
Konrad kalpeni. "Minä toivon, että näet asiat liian synkkinä. Kauppias vain luulotteli hänen olevan Gardalinnassa, Berengar ei milloinkaan uskaltaisi sellaista tehdä. Mutta kyllä minä puhun kuningas Oton kanssa."
Uljaana hän oikaisi nuoren sorean vartalonsa, nyökkäsi ystävällisesti oppineelle herralle ja läksi huoneesta. Luitprand katsoi hänen jälkeensä, sanoen itsekseen: "Monta kiitettävää avua sinulla on, nuorukainen. Mutta hidastelija olet, ja liian keveästi hoidat vakavia asioita. Se on tuottava sinulle vahinkoa elämässäsi."
Kuningas Otto oli sallinut Konradin päästä puheillensa ja kuunteli hänen kerrottaviansa. Aina vakavammiksi kävivät hänen kasvonsa. Vihdoin hän sanoi: "Luitprand tulkoon tänne, hän tietää aina parhaat neuvot. Sitäpaitsi hän tuntee Italian kuningattaren ja myöskin Berengarin."
Niin he neuvottelivat kolmisin. Luitprand oli usein kuningas Otolle kuvaillut kaunopuheisin sanoin nuoren kuningattaren ihanuutta, lahjakkaisuutta ja ylevää mielenlaatua. Nyt hän vilkkaasti esitti, miten suuri oli hänen vaaransa, niin kauan kuin hän suojatta oli Berengarin vallassa. "Se mies ei kammoksu minkäänlaista ilkityötä", vakuutti Luitprand.
"Siksi meidän täytyy rientää pelastamaan onnetonta kuningatarta", sanoi Otto päättävästi. "Mutta kuninkaallisen sisareni lähettiläitten täytyy päästä puheilleni. Heidän omasta suustaan tahdon kuulla, mitä hänellä on ilmoitettavaa. Ei Bertha rouva saa pettyä luottaessansa minuun."
Lähettiläät tulivat, ja kun kuningas oli kuullut heidän viestinsä, päätti hän asestetun joukon kanssa lähteä Italiaan Berengaria kurittamaan.
Mutta ennenkuin varustukset olivat valmiit, saapui lähettiläitä siltä italialaiselta puolueelta, joka oli Berengarille vihamielinen, ja niitten etupäässä oli itse rajakreivi Azzo Canossalainen. Italian ylimysten ja Canossaan piiloutuneen kuningatar Adelheidin nimessä he rukoilivat hartaasti kuninkaalta apua.
"Sitä on teille annettava", huudahti kuningas harmistuneena. "Tosiaankin tuo kunnoton saa raskaana tuntea valtikkani voiman! Vai on hän juljennut noin konnamaisesti kohdella kuninkaantytärtä, jonka äiti on minun mahtavassa suojeluksessani! Siitä hänen täytyy saada kärsiä, niin totta kuin löytyy oikeutta rakastava Jumala!"
Harvoin kuningas nähtiin vihastuneena, mutta milloin se tapahtui, silloin iskivät hänen silmänsä salamoita, jotka panivat monen vapisemaan. Nyt kaikki havaitsivat, että täysi tosi oli käsissä.