"Puhu vain", jatkoi Otto kehoittaen. "Minä tahdon korottaa sinut vapaaseen aatelissäätyyn. Jokainen aatelismies minun valtakunnassani on pitävä suurena kunniana saada sinut puolisokseen, sillä nyt minä julistan sinut tasa-arvoiseksi jaloimpien kanssa. Laskeudu polvillesi!"
Hämmästyneenä ja pelästyneenä tyttö lankesi polvilleen. Silloin hän tunsi keveän kosketuksen kuninkaan miekasta.
"Nouse ylös aatelisnaisena", sanoi hän.
Waltrud tuskin tiesi, mitä hänelle oli tapahtunut. Ei näkynyt ilon välkettä hänen kasvoissaan, kun Adelheid katsoi häneen, ja ennenkuin kuningatar oli ehtinyt sanaakaan sanoa selitykseksi, oli tyttö vaipunut polvilleen hänen eteensä ja kiihkeästi tarttunut hänen käsiinsä.
"Ah hallitsijatar, älä työnnä minua luotasi!" huudahti hän tuskasta väräjävällä äänellä. "En minä pyydä tulla aatelisneideksi enkä mennä naimisiin aatelismiehen kanssa. Anna minun jäädä luoksesi palvelijattarena, oi kuningatar! Ainoastaan se voi antaa sisällystä ja iloa elämälleni. En ole kiittämätön kuninkaan suuresta suosionosotuksesta, en suinkaan, mutta minä en halaja ulkonaista kunniaa. Oi kuningas, älä lähetä minua pois hänen luotaan!"
Sydäntä koskevilta soivat nuo rukoilevat sanat, ja kuningas ja kuningatar tunsivat mielensä syvästi liikutetuksi. Ystävällisesti Adelheid tarttui tytön käteen, koettaen häntä rauhoittaa, mutta Otto sanoi: "Jumala varjelkoon, että minä sinua, uskollinen tyttö, lähettäisin pois puolisoni luota! Aatelisneitosenakin sinä voit häntä palvella. Onnellinen se ruhtinatar, jolla on sellaisia palvelijattaria! Oletko nyt minuun tyytyväinen?" kysyi hän hymyillen.
Waltrud oli nyt rauhoittunut. "Suo anteeksi, oi kuningas, minun hermostunut käytökseni", sanoi hän. "Minä kiitän sinua suosiostasi, minä kiitän siitäkin, että saan tänne jäädä!"
Vielä enemmän kuin hänen sanansa, osottivat hänen katseensa hänen kiitollisuuttaan. Adelheid veti hänet luokseen, suuteli häntä ja sanoi hymyillen:
"Luuletko, että olen sinuun kyltynyt, sinä tyttö hupakko? Vielä en voi tulla toimeen ilman sinua, en ennen kuin sinä itse tahdot vaihettaa minun kotini omaan kotiisi."
Ja kuninkaaseen kääntyen hän jatkoi: "Mutta minä tiedän hänellä vielä olevan yhden toiveen, joka vuosikausia on asunut hänen sydämmessään. Entäpä jos sinä, puolisoni, voisit tutkistella ja saada selkoa, mihin on joutunut hänen veljensä Bertram, joka taisteli unkarilaisia vastaan Merseburgin tappelussa?"