"Se on tapahtuva heti kun jälleen olemme kotona", vastasi Otto.
Kun juhlallisuudet olivat päättyneet, matkusteli Otto useissa Lombardian osissa, joissa hän ei vielä ollut ennen käynyt, ja kaikkialla hänen onnistui viihdyttää mielet ja sovittaa riitaisuudet. Adelheid seurasi häntä, ja hänen läsnäolonsa tuotti kaikille alamaisille iloa. Lähelle Canossaa kuningas antoi rakentaa upeasti sisustetun kirkon, kiitollisuudesta Herralle Jumalalle, joka oli sallinut Adelheidin saada turvan ja levon linnan suojassa. Kun hän voimalla ja viisaudella oli kaikki järjestänyt, jätti hän Lombardian kuningaskunnan lopullisen valtauksen ja jatkuvan hoidon vävyllensä, Lothringenin herttualle Konradille, ja lähti nuoren puolisonsa ja suuren joukon seuraamana kotimatkalle Saksaan.
Mailandissa he viivähtivät. Otto ja Adelheid kävivät kirkossa katsomassa sitä paikkaa, jossa Lotharin luut lepäsivät. Kauan he seisoivat siinä syviin ajatuksiin vaipuneina, ja Adelheidin kyyneleet vierivät kuumina kylmälle kivelle. Sitte hän nojautui kuninkaaseen, kuiskaten:
"Älä pahastu, vaikka kyyneleeni vuotavat. Minä itken sen kovaa kohtaloa, joka tässä lepää. Raskas oli hänen osansa hänen viimeisenä elinvuotenaan. Minä olen niin onnellinen sinun rinnallasi, etten sanoin kykene sitä kuvaamaan; mutta en koskaan voi häntä unhottaa, sillä hän oli sydämmelleni kallis kuten sinä."
"Eikä sinun tulekaan häntä unhottaa", sanoi hänen puolisonsa lempeästi. "Minäkin kunnioitan hänen muistoansa, samoin kuin sinä kunnioitat minun Edithani muistoa. Kun tulemme Magdeburgiin, vien sinut hänen haudalleen. Muistakaamme kuolleita rakkaudella, mutta älkäämme milloinkaan toivoko heitä takaisin tähän maailmaan, jota moni syystä kyllä nimittää surunlaaksoksi."
"Ja jossa Jumala hyvyydessään kuitenkin antaa meidän nauttia niin suurta onnea", jatkoi Adelheid, katsoen häneen kostein silmin.
"Sitä tulee meidän kiitollisina muistaa, jos kärsimykset vielä meitä kohtaavat", sanoi Otto. "Sillä muuttumaton onni asuu ainoastaan tuolla ylhäällä, jossa Lothar ja Editha odottavat meitä."
Sitte he hitaasti kulkivat läpi kirkon uloskäytävää kohti.
KUUDESTOISTA LUKU
Jälleennäkeminen