Eivätkä kaikki kirjurit tyydyttäneet tuomarin vaatimuksia. Usein tapahtui, että kalliilla hinnalla ostettu kirje heitettiin kelpaamattomana syrjään. Olihan ihan suuria veijareitakin kirjurien joukossa. Eräs kirjuri teki anomuskirjeitä venäläisillä kirjaimilla mutta viron kielellä. Tietysti sellaisia ei hyväksytty. Toinen kirjoitti tavallisesti hurjia herjaussanoja vastaajalle ja itse tuomarillekin. Hänen kirjojensa esittäjät tuomittiin aina sakkoa maksamaan. Itse kirjureille ei tapahtunut mitään pahaa, sillä ei ollut todistuksia, että juuri he olivat moitittavat kirjat tehneet. Valantehneet asianajajat ottivat anomuskirjan valmistamisesta vähintäin 5 ruplaa, mistä syystä oikeudenkäynti tuli köyhäile väestölle liian kalliiksi ja tukalaksi.
Kun asiain käsittely oikeudessa tapahtui venäjän kielellä, niin tarvittiin tulkkeja. Joka rauhantuomarilla olikin oma tulkkinsa, ja semmoinen kielenkääntäjä kävi kerrassaan mahtimieheksi. Joka tiesi asiansa olevan arkaluontoisen, pyysi ajoissa kielenkääntäjän apua. Ja asiata käsiteltäessä kielenkääntäjä tulkitsi tuomarin kysymyksiä niin selvästi tai epäselvästi kuin itse tahtoi sekä kertoi vastaukset niin pitkästi tai lyhyesti kuin hänen "ystävilleen" oli hyödyllistä. Asioita käsitellään kyllä yleisön läsnäollessa, mutta harvoin on venäjänkielen taitoisia kuuntelijoita, erittäinkään maaseuduilla ja pikkukaupungeissa. Sitä paitsi on yksinäisen kuuntelijan arvostelu hänelle itselleen vaarallista. Niin on monikin tulkin häiritsijä tullut sakotetuksi, jos muut kuuntelijat eivät ole ymmärtäneet häntä puoltaa.
Kielenkääntäjän apu oikeudenkävijälle ei tietysti ollut maksutta saatavana. Nuo mahtimiehet ovat vaatineet suurenkin maksun, ja monissa tapauksissa sekä kantajalta että vastaajalta. On tapahtunut, että kielenkääntäjä asian päätyttyä on vielä vaatinut voittaja-puolelta lisää, ja jos se ei ole suostunut maksamaan, on asia tullut uudestaan esille ja entinen voittaja joutunut voitetuksi.
Usein ovat virolaiset ja lättiläiset pyytäneet, että jos asiain käsittelyn täytyisikin tapahtua venäjäksi, tuomareiksi nimitettäisiin semmoisia henkilöitä, jotka ymmärtävät vähintäin sen verran kansan kieltä, ettei kielenkääntäjä voisi tehdä vääryyksiä. Mutta kaikki semmoiset anomukset ovat jääneet ilman tuloksia. Päinvastoin nimitettiin ensimäiset rauhantuomarit, jotka kiireellisesti alkoivat oppia viron kieltä, pian muihin Venäjän lääneihin. Kansan valitusten johdosta selittävät venäläistyttämismieliset sanomalehdet, erittäin "Novoje Vremja" usein, että Itämerenmaakuntien oikeuslaitokset ovat mitä paraimmassa kunnossa ja että kielenkääntäjäin avulla kyllä saa oikein ratkaistuksi kaikki jutut. Niin selittää lehti, joka Suomessa käsiteltävistä venäläisten jutuista lausuu, ettei juttu kielenkääntäjäin avulla käsiteltäessä milloinkaan tule oikein päätetyksi.
Muillakin muodollisuuksilla venäjänkieliset tuomioistuimet toivat paljon vaikeuksia mukanaan, mutta kun niillä ei ole venäläistyttämisen tarkoitusta, emme niistä tässä lähemmin puhu. Se on vaan sanottava, ettei saksalaisten paronien vaikutus, mikä vanhoissa saksankielisissä tuomioistuimissa oli mitä tuntuvin, rauhantuomarien luona ole paljoa vähentynyt.
IX. Venäläiset siirtolaiset.
Aikoinaan on venäläisiä siirtynyt runsaslukuisesti Itämerenmaakuntiin. Ensi kertaa tapahtui se Ruotsin hallituksen aikana, kun vanhauskoiset vainoamisen tähden pakenivat yli rajan. Sitten kun Venäjä oli valloittanut maan ja laajoja tiloja lahjoitettu venäläisille kenraaleille, ostivat he Venäjältä itselleen kokonaisia kyläkuntia orjia, sillä sodan ja rauhoittamisen aikana oli maan väestö tapettu vähälukuiseksi. Mutta paitsi vanhauskoisia, jotka asuvat Peipsin rannoilla, ovat muut venäläiset lättiläistyneet tai virolaistaneet.
Talonpoikien vapauttamisen aikoihin v. 1819 löytyi Virossa vielä umpivenäläisiä melkein kokonainen Iisakun pitäjä, Prümlin kylä Järvan piirikunnassa sekä Arukülan ja Kostiveren kylät Tallinnan lähellä. Niissä paikoissa ovat talonpoikien sukunimet venäjänkielisiä. Nyt on jo kaikilta venäjän kielen taito hävinnyt ja vain kahdessa viimeksimainitussa kylässä on oikeauskoisia, joilla on yhteinen kirkkonsa.
Venäläistyttämisaikana virkamiehet muistivat nuo entiset venäläiset ja lienee päätetty pelastaa heidän häviävä kansallisuutensa. Venäläinen hengellinen yhdistys on sitä varten lahjoittanut melkoisen summan rahaa.
Tämän kirjoittaja sattui olemaan eräässä kunnantalossa, kun sinne saapui kaupungista joukko virkamiehiä ja alkoi vaatia tietoja vanhan venäläisten kylän asukkaista.