Venäläiset eivät itse kuitenkaan lähteneet kaupungeista. Heidät täytyi polisin avulla "passittomina" kuljettaa "omiin kuntiinsa". Mutta kaikki, joilla oli ruumiillista vikaa — ja sellainen oli kerjäläisammatin helpottamiseksi melkein jokaisella —, menivät sairaaloihin vikaansa parantamaan. Venäjällä vastaanotetaan piirisairaaloihin jokainen sisäänpyrkijä, ja jos ei hänellä itsellään ole rahaa maksaa hoidostaan, niin polisi vaatii rahat hänen kunnaltaan. Ja nyt alkoi saapua kunnallishallituksille pitkiä sairaaloitten laskuja kunnanjäsenistä, joita ei kukaan ollut nähnyt.
Kunnallishallitukset kieltäytyivät aluksi maksamasta noita sairaaloitten laskuja, mutta kun komissareilta saapui uhkauskirjeitä, niin rahat maksettiin polisille. Ja potilaat, joilla ei ollut parantumisen toivoa, passitettiin kyliin.
Kylissä he eivät kuitenkaan pysyneet, vaan alkoivat samana päivänä palata kaupunkiin. Niin syntyi erityinen kansanvaellus: yksi joukko matkusti pakollisesti kyliin, toinen vapaaehtoisesti kaupunkiin. Muutamat olivat aina pari vuotta matkalla.
Parin vuoden päästä julistettiin senatin selitys, ettei raajarikkoisia saa pakollisesti kirjoittaa kuntain jäseniksi eikä sairaalan velkaa vaatia kunnalta semmoisista pakollisista jäsenistä, jotka eivät ennen sairauttaan ole asuneet kunnan rajain sisällä. Nyt kunnat vapautettiin venäläisistä raajarikkoisista ja heidän hoitokustannuksensa maksettiin laskujen mukaan kunnille takaisin. Muutoksen olivat saaneet aikaan Inkerinmaan kunnat, joissa Pietarista ulosajettujen "sotilaitten jälkeläisten" tulva oli kaikkein suurin.
Nekään venäläiset siirtolaiset, jotka kykenivät työtä tekemään ja sentähden jätettiin kuntain jäseniksi, eivät kaikki olleet pysyviä. Silloin kansa yleisesti vastusti kuntain yhdistämisestä johtuneita korkeita henkimaksuja. Ainakin puolet maksajista pysyivät lakossa, ja kun ei heillä ollut mitään kiinteimistöä ja itse asuivat ulkopuolella kunnan rajoja, niin oli maksun saavuttaminen mahdotonta. Lakkolaisten kukistamiseksi määräsi lääninhallitus, että jokainen kunnanjäsen, joka ei ole suorittanut henkimaksuaan kahden viikon kuluttua siitä lähtien, kun kunnallishallitus on ilmoittanut hänen nimensä kolmesti virallisessa lehdessä, passitetaan Siperian siirtoloihin. Nyt virolaiset alistuivat maksuvaatimukseen, mutta eivät venäläiset. He uskoivat vieläkin, että heidän säätynsä etuoikeudet ovat voimassa ja että saksalainen kaupunginneuvosto omasta alotteestaan ajaa vihatuita venäläisiä kyliin. Ja niin lääninhallituksen lopulta täytyi passittaa omat suosikkinsa Virosta parempiin paikkoihin. Venäläisten siirtämishankkeet Viroon jäivät näin onnistumatta.
X. Venäläistyttämis-sanomalehdet.
Vanhin venäläisistä sanomalehdistä on "Rishskij Vestnik" Riiassa. Aikoinaan se perustettiin venäläisten etuja valvomaan, ja se on ainakin nauttinut valtioapua. Lehden toimittajat Tsheshihin ja Vidvitskij olivat tarmokkaita taantumusniiehiä. Vuoteen 1886 saakka oli "R.V." lättiläisille ja virolaisille ystävällinen ja moitti yksinomaan saksalaisia ja heidän etuoikeuksiaan. Venäläistyttämisaikakautena se antoi paronein pysyä rauhassa, mutta maalasi kaikkea, mikä ei ollut "tosivenäläistä", keisarikunnalle vaaralliseksi. Yleisesti lehti oli venäläistyttäjäin pää-äänenkannattajana vuoteen 1906, jolloin joutui erään Shutoffin omaisuudeksi ja luultavasti menetti valtioapunsa.
Tallinnaan perustivat venäläistyttajät sanomalehden "Kolòvan". Sen nimen sanottiin olleen muinaisaikainen venäjänkielinen nimitys Tallinnalle. Mutta lehti lakkasi pian ilmestymästä, kenties toimituksessa sattuneitten rettelöiden tähden tai siitä syystä, että virolaiset sanomalehdet selittivät ettei "Kolòvan", mistä venäläisten sadut kertovat, ole mitään muuta kuin virolaisten "Kalevan" kaupunki. Sen sijaan perustettiin kuitenkin pian uusi lehti "Revelskija Isvestija", ja se ilmestyy vielä nytkin nauttien valtioapua.
Paikalliseen väestöön eivät nuo lehdet, varsinkaan viimeksi mainittu, ole mitään vaikutusta tehneet. Tilaajia oli niillä vähän tai ei ollenkaan, sillä venäläiset itse lukevat pääkaupungin lehtiä. Venäläistyttämis-lehtiä jaettiin ilmaiseksi virkamiehille, papeille y.m.
Tartossakin alkoi ilmestyä venäjänkielinen sanomalehti, mutta sen perustaminen oli toista laatua. Virolainen sanomalehtimies A. Grenzstein selitti omassa "Olevik"-lehdessään, että jos hallitus virolaisilta nimenomaan vaati venäjänkielen taitoa, niin olemme vastustamiseen liian heikkoja ja parasta on niin ollen kaikin keinoin oppia venäjätä ymmärtämään, mutta sen ohella tulee säilyttää oma viron kielemme. Ja hänen lehdessään ilmestyi joka numerossa venäjänkielinen palsta, varustettuna korkomerkeillä ja selityksillä.