Kassatski oli sangen ahkera venäläistyttäjä. Kaikki ehdotukset, joita tehtiin komissarien kokouksissa, hän otti hetimiten käytäntöön, Niinpä oli ollut puhetta, että talonpoikia pitäisi pakoittaa rakentamaan jokaiseen yhdistettyyn kuntaan venäläistyttämisen mallikoulu. Ja Kassatski heti kutsui Riiasta rakennusmestareja koulutaloja rakentamaan. Pari kuntaa, joissa työt alkoivat, suostui maksamaan rakennuskulungit, mutta Lümadun kunta, jolla ei ollut rahaa kunnankassassa, alkoi vastustaa.
Komissari Kassatski tahtoi ankaruudella panna talonpoikia käskyjään tottelemaan ja siitä syystä hän määräsi, että kunnanvanhimman täytyy kerätä tarpeelliset rahat pakollisesti myymällä maksun vastustajien omaisuutta. Mutta pian kunnanvanhin ilmoitti komissarille että talonpojat vastustavat hänenkin toimenpiteitänsä.
Sillä välin Kassatski oli korotettu maakunnan polisipäälliköksi, korkeimpaan virkaan mikä on Saaremaalla. Nyt oli hänen asiansa lähettää pulassa olevalle kunnanvanhimmalle polisimiehiä avuksi. Kassatski ei sitä kuitenkaan tehnyt, vaan keksi uuden keinon koulutalon kustannusten suorittamiseksi. Hän meni polisimiesseurueensa keralla Kuresaaren kaupungin torille, vaikk'ei hänellä siihen ollutkaan oikeutta, sillä kaupungilla on oma polisilaitoksensa, ja tiedusteli hevosmiehiltä, mistä kunnasta kukin on kotoisin. Lümadun kunnan asukkailta hän riisti hevoset kärrineen ja vei ne pölisin huostaan. Kun hevosia oli jo koottu koko joukko, niin pidettiin huutokauppa ja myötiin ne huokeasta mallikoulun kustannusten suorittamiseksi. Hevosia riistettiin semmoisiltakin henkilöiltä, jotka kotona jo olivat vaaditut rahat maksaneet kunnanvanhimmalle.
Hevosryöstöstä oli Lümadun kunta kauhuissaan ja raivoissaan. Kaikki syyttivät kunnan virkamiehiä, jotka aluksi olivat pitäneet Kassatskin puolta. Lopuksi kunnanvanhimman täytyi pyytää Kassatskia saapumaan kunnantalolle rauhoittamaan talonpoikia ja keräämään vielä puuttuvaa osaa rakennuskulunkeja.
Eräänä päivänä maakuntapäällikkö saapuikin Lümaduun, mutta kunnantalon lähellä tapahtui maantiellä voimakas räjähdys pari sekuntia aikaisemmin kuin Kassatski oli ehtinyt ajaa siihen paikkaan. Pahantekijät olivat kaivaneet maantien alle kuopan, täyttäneet sen ruudilla, ja sytyttivät Kassatskin saapuessa sytytyslangalla "miinan" palamaan. Mutta huonojen aineitten tähden räjähdys tapahtui varemmin kuin oli aiottu.
Kassatski ajoi heti kaupunkiin ja pyysi sähköteitse Riiasta sotaväkeä talonpoikaiskapinaa kukistamaan. Seuraavana päivänä saapuikin Kuresaareea sotamiehiä ja niiden muassa erityinen sotaoikeus. Viimemainittua Kassatski ei ollut pyytänyt saapumaan, ja niin tapahtui maakunnan päällikön ja sotaoikeuden jäsenten välillä sanakiista. Upseerit olivat kuitenkin tarmokkaita miehiä. He tahtoivat tutkia kapinan syitä ja vaativat Kassatskilta todistuksia hänen aikaisemmista virkapaikoistaan. Todistuksia oli maakuntapäälliköllä kylliksi, mutta kun sotaoikeus niiden mukaan sähköteitse kysyi tietoja Kassatskin toimintatavoista, vastattiin joka taholta, ettei kukaan tunne sen nimistä henkilöä. Nyt pantiinkin syyttäjä itse syytteeseen.
Kassatskin juttua käsiteltiin kauvan ja siinä tehtiin hämmästyttävimpiä paljastuksia Venäjän byrokratismin alalla kuin ne ovat, joista kirjailija Gogol "Tshitshikoffissaan" kertoo. Saatiin selville, että kuuluisa kommissari ja myöhemmin maakuntapäällikkö ei ollutkaan aatelismies Kassatski, vaan Grodnon läänin talonpoika, joka oli käyttänyt useampia sukunimiä. Ammatiltaan hän oli maamittarin kirjuri. Väärentämällä hän oli tehnyt itselleen monenmoisia todistuksia, m.m. aateliskirjan isä-vainajalleen, mutta erehdyksessä hän oli isänsä korottanut aatelismieheksi vasta silloin, kun tämä oli jo kolme vuotta ollut kuolleena. Hyvillä todistuksillaan siitä että hän muka oli hyvällä menestyksellä venäläistyttänyt liettualaisia, "Kassatski" voitti Itämeren maakuntien venäläistyttäjäin luottamuksen ja sitä luottamusta hän tahtoi tarmollaan vahvistaa. Mutta Lümadun talonpoikien tyhmä pommi teki hänen toiminnastaan lopun.
Tutkimuksen alussa Kassatski oli uhannut että jos häntä ruvetaan rankaisemaan, niin hän tekee Itämerenmaakuntien virkamiehille vaarallisia paljastuksia. Oikeus tuomitsi hänet kuitenkin suureen rangaistukseen, mutta samassa saapui hänelle armahduskirje. Saaremaan talonpojat jo pelkäsivät että hirveä maakuntapäällikkö astuu uudestaan virkaansa, kun sanomalehdet kertoivat huonomaineisen Kassatskin kuolleen äkkiä.
Kassatskin jutun ohella jäi Lümadun kapinajuttu unohduksiin. Mutta talonpojat eivät saaneet vahingoistaan mitään korvausta ja koulutalo rakennettiin valmiiksi, vaikk'ei rahaa enää koottu entisellä ankaruudella.
Toinen huomattava mahtimies oli Rapian piirin komissari Paul. Saksankielisestä nimestään huolimatta oli hän synnyltään venäläinen ja politiselta katsantokannaltaan sosialisti. Mutta hänen toimintatapansa ei muistuttanut maailmanparantajaa, päinvastoin oli hän hirveän ankara virkamies. Jos hän ei kuulunut erääseen tähänasti tuntemattomaan sosialisti-ryhmään, niin on asia käsitettävä niin että hän käytti sosialismia vain venäläistyttämisen apukeinona, niinkuin useat kouluntarkastajatkin.