"Enkä!" puistalti äkämystyvä mies kyynäspäitänsä, ikään kuin häntä olisi jo väkisin viety.
"Tu-ule nyt, Juko!" veti Liisa pitkään, muka mairitellen, ja nousten imettämästä, kysyi hän: "Minkä tähden se Juko ei huoli Liisalta?… No Juko?"
Mutta Juko luuli Liisan tulevan häntä väkisin imettämään, lähti kädet housun taskuissa, kauvempaa varovasti kiertäen ulos ja vihaisesti syrjäsilmäyksin muljauttaen, mieli myrtyneenä, uhkasi mennessään kuin itsekseen, ynseästi ääntäen:
"Vähättelen minä tinun tittittäti".
* * * * *
Toiset pojat poistuivat Jukon perästä. Aku oli varovaisuuden vuoksi paennut jo kylä-tielle asti ja odotteli siellä toisia. He yhtyivät, leipoivat puron rannalla muutamia savileipiä, asettivat ne paistumaan ja Kepu arveli:
"Kun olisivat nämä savileivät mesileipää!… Tahi jos löytyisi saunan karsinasta mesileipääkin, niin että sitä olisi vaikka miten söisi, niin sitte sitä syötäisi. Vai mitä, Aku?"
"Syötäisi… Eikä leipää sitte tarvitsisi ollakaan!" myönsi Aku. He ihastuivat. Kepu jo laski:
"Ja sitte et sinäkään, Aku, tarvitseisi souvattaa… Mentäisi vain saunan karsinaan ja syötäisi mesileipää… Niinhän, Aku!"
Juko kaiveli tikulla savea, kuin yksikseen puuhaellen, ja lauloi Matikaisen rengiltä kuulemaansa laulua, ajatuksissaan, kuin puoliääneensä hyräillen: