"Tytämmettäni lakattan tua elinaikani."
Nyt vasta kääntyi Akun mieli erikoisemmin Jukoon. Hän oli kuullut puhuttavan sen vieroittamisesta ja ilmoitti nyt, kuten jonkun hyvin tärkeän uutisen, varottaen:
"Kuule, Juko!… Sinun äitisi tissi on tervattu!… Elä ime sitä!"
Jukon silmät aivan suurenivat. Hän katsoi Akuun omituisin mielin, veti sitte pitkähköt nenänsä alukset takaisin sieramiinsa, eikä aluksi tiennyt mitä sanoa. Aku selitti lisää, auttaakseen miestä asian perille:
"Se kävi meiltä hakemassa maliheiniä, ja sitte se sanoi, että nyt hän sen tervaa."
Nyt Juko viskasi häntä jo tikullansa, mutta ei keksinyt mitään sanottavaa, eikä tiennyt edes suuttuako hänen pitäisi, vaiko häpeillä. Hän vain katsoa tuijotti Akuun synkkänä, kuin epäluuloisena. Kun ei vastausta kuulunut, ryhtyi Aku tekemään toisten kanssa kalakukkoa, jonka kuori tehtiin savesta ja kaloiksi pantiin tikkuja.
Juko murjotteli yksinänsä ja hautoi asiaa. Nyt hän jo alkoi tajuta, että häntä on petetty, hänen oikeuksiansa loukattu. Hetken sitä mietittyänsä, viskasi hän vihansa Akuun, joka oli asian ilmoittanut, otti pienen palikan, meni ääneti kukon tekopuuhissa kyyryllänsä hääräilevän Akun luo ja löi sitä ilman mitään muuta palikalla päähän, ähähtäen äskeisen asian johdosta vihaisen:
"Elä valettele!"
Tietysti Aku semmoisesta suuttui, nousi, sylkäsi Jukon silmille ja huusi:
"Elä lyö, kuule, palikalla, tahi kun minä sylkäsen."