Juko hämmästyi, heitti itkemisen ja kömpi jo pystyyn. Hevostansa vaolle kääntäessään jatkoi Kärnä, leikkisesti kiusoitellen:
"Häh, Juko Pynninen?… Oletko sinä jo maistanut tervaa?… Oletko,
Juko?"
Juko muljautti häneen vihaisen katseen. Hän jo aavisti, että häntä kiusataan. Häntä alkoi jo tavallaan hävettää koko tervajuttu, varsinkin näin aikuisten ihmisten edessä.
"Vai muutenko sinä itkeä öllötät?" jatkoi vielä Kärnä ja läksi jatkamaan kyntöänsä. Juko hieroi silmiänsä ja läksi astua jullottamaan Kärnän taloa kohti, itkuansa pidätellen, joskus vain vihaisesti nikahdellen.
* * * * *
Kärnän Maija oli saanut selvän poikien asiasta jo ennen Jukon tuloa. Mutta hänkin tiesi tuon ikävän tervaamisasian ja kun nyt Juko työntyi tupaan, synkkänä, kasvot itkun ja lian tahraamina, nenän alla lyhkäiset vihreät kynttilät, vihaisesti katsahdella muljautellen ja muutenkin koko poika murrillansa, alkoi hän sitä lohdutella, laskien leikkiä:
"No Juko Pynninenkö siinä tulee!… Jukopahan tulee… Tulee se
Juko!… Tulee se!"
Juko katsahti häneen epäluuloisin tuntein, alta kulmainsa ja painui nurkkaan. Maija puuhaili toimissansa ja jatkoi:
"Ja miten iso mies tästä Jukosta onkin jo kasvanut!… Vo-ooi, miten pitkä mies siitä pojasta on kasvanut!… On siitä… On!"
Juko nikahteli synkkänä. Äkkiä muutti Maija äänensä sävyn ja kysyi viattomaksi tekeytyen: "Ja ei suinkaan se noin iso mies enää ime!… Eihän Juko Pynninen enää ime?… Juko!"