"Tano vaikka kelle!" tuli Juholta itkun seassa.
"Sanon kyllä!" uhkui Kepu. Mutta kohta kääntyi taas tappeluonni. Juko turvautui silloin huutamiseen, parkui niin, että Kepun täytyi hellittää, sillä hän pelkäsi huudon kuuluvan kotiin asti ja ärsyttävän isän tulemaan riidan ratkaisijaksi. Tappelu taukosi. Juko kömpi pystyyn, hieroi lian tahraamia silmiään rystyillänsä ja mutisi uhkaavasti:
"Tenkin työtävä!… Kun tappelee!"
"Mitäs sinä alotit!" puolustautui siihen Kepu, joka oikeastaan pelkäsi Jukon kielivän isälle. Tämä jo väitteli nikahduksen seasta hieman siinä mielessä:
"Tinäpät te alotit!"
"Tano vaan itälle, Juko!" yllytti häntä silloin Viku pahan suopeudella Kepua kohtaan. Mutta Juko ei sietänyt nyt semmoista ystävällistäkään neuvoa, vaan murahti vihaisena, synkin mielin, neuvojalle halveksivan:
"Mikät tinä itte olet … läkänenä!"
* * * * *
Tämän jupakan loputtua olivat kaikki ensi aluksi jöröjä. Aku puhaltaa inisytti muun tehtävän puutteessa pillikettä, Viku linkosi kiviä ja Juko katseli tapauksien kehitystä syrjäsilmin, vihaisena seisoksia jöröttäen. Mutta pian meni jurous ohi ja tapaus painui pois mielistä. Viku, joka oli pirtein luonteinen, alotti toisiin asioihin johtavan keskustelun, kehumalla:
"Mutta jot oikein ito miet tappeleiti, niin titte tiinä oliti!"