Siten olisikin tästä sukeutunut uusi keskustelu, jolleivat olisi huomanneet, että heille oli tullut vahinko: Tappelun touhakassa olivat he unohtaneet koiran pennun ihan kokonaan ja se oli lähtenyt juosta pikittämään takaisin syntymätaloonsa. Kepu huomasi nyt asian ja huudahti:
"Voi!… Koiran pentu!"
Pojat hämmästyivät. Sen verran toki oivalsivat, että penikka on kääntynyt paluumatkalle ja joukolla lähtivät he nyt sitä takaa ajamaan. He saavuttivatkin sen ja Kepu alkoi jo kaukaa pyydellä:
"Nalle se! … Nalle … Nalle … Nalle … Nalle!"
Nalle uikuttikin vastaan, vilkasi taaksensa, mutta lähti sitte taas pirittämään tietä pitkin kuin kerä. Isot korvat vain luppasivat juoksun tahdissa. Pojat painoivat perästä, että kantapäät vain vilkkuivat, pyyttelivät ja mairittelivat.
Ja he olivatkin jo kiinni saamaisillansa, kun Nalle pujahtikin aidan raosta Muikulaisen hakaan. Ei siis muuta kun kiivetä aidan yli perästä. Siellä haassa alkoi nyt oikea takaa-ajo ja saarto. Joskus pysähtyi Nalle, painoi takapuolensa nurmea vasten ja vetää hiihdätti sitä siinä jälessänsä, kun sen — kuten ainakin penikan — hännän alusta kutkutti. Silloin olivat pojat aina vähällä saada sen kiinni, mutta aina se vain sittekin livahti pois käsistä ja niin jatkui kiinniotto.
Ja nyt kohtasi heitä taas uusi onnettomuus: He olivat aivan huomaamattansa joutuneet Muikulaisen lammaskatraan luo. Siinä oli vihainen pässi. Koko kesän olivat he sitä härnänneet aidan raosta kepeillä, mutta eivät koskaan uskaltaneet mennä aidan yli. Pässi tunsi nämä ainaiset ärsyttäjänsä ja kun se nyt ne näki avonaisella paikalla, pääsi siltä jo hyvää mieltä todistava, lyhyt, puoleksi määinnän tapainen, nopea päpätys:
"Pä … pä … pä … pää!"
"Voi!… Pässi!" pääsi silloin tyrmistyneiltä pojilta. Pässi ei malttanut syödä suutansakaan puhtaaksi heinistä, vaan lähti oitis jo ottamaan vauhtia. Pojat pakoon.
Muita kaikki oli jo liika myöhäistä. Siinä paikassa paukasi pässi Akua takapuoleen, niin että poika vain parkasi ja lensi mahallensa. Toiset yhtyivät huutoon. Pässi yltyi. Se paukaili heitä toista toisensa jälkeen ja kohta oli koko joukkomme kaadettu mahallensa nurmikolle ja ylpeä pässi vartioi heitä. Jos joku yritti nousta, sai hän oitis pässiltä uuden muksun ja niin ei auttanut muu kun olla ja itkeä apua.