— "Tervetuloa! Mitenkä täällä ruvennette viihtymään", — puheli talon isäntä, vanha paljon kokeneen näköinen Kola.
— "Luullakseni hyvin… Täällähän on raitis ilma", — vastasi
Harhama.
— "Ja terveellinen… Siksihän minäkin tulin tänne parantamaan sydäntautiani", — keskeytti outo nainen.
— "Olettekin oikeaan parantolaan osunut, koska olette nyt noin terveen näköinen", — virkahti Harhama.
Outo nainen lausui siihen pitkäveteisellä äänellä:
— "Ei se ole vielä terve!"
Ja poskeansa osottaen selitteli hän:
— "Katsokaa miten epäterve puna on poskessa!… Katsokaa!… Miten epäpuhdas ihonväri!… Ettekö tiedä, millä voi saada ihon puhtaaksi?"
— "En… ikävä kyllä… Ainakaan en mitään, jolla sen saisi vielä puhtaammaksi kuin on Teidän ihonne väri, sillä onhan se itse puhtaus", — vastasi Harhama väsyneenä.
— "Minä tahtoisin kovin mielelläni saada puhtaan ihon", — lausui siihen outo nainen puoli-itseksensä, venyttävällä, kaipaavalla äänellä, ikäänkuin lapsi jonka tekee mieli jotain erikoisesti.