Mutta siitä kaikenturhuuden ajatuksesta avautui taas kaikenhäviön ja kuoleman kaikki nielevä kita, ja sanomaton henkinen hätä valtasi taas Harhaman. Hän tunsi elävänsä jo viimeisen varassa. Yksi rihma oli enää jälellä. Ja taas ja taas ja taas tarttui hän teoksensa ajatukseen, etsi siitä pelastusta, kuolemattomuutta ja jotain apua, josta hän ei ollut selvillä. Hän kieppui siinä, kuin rengas vanteessa…
Ajatukset jännittyivät, hajosivat ja sotkeutuivat. Kuivunut oksa risahti metsässä. Harhama säpsähti ajatuksiansa. Harakka nauroi taas ilkeästi puun-oksalla…
Mustatukkainen nainen jatkoi puheluansa. Metsä seisoi hiiskumatta, kuin itseänsä kynien. Varis torkkui aidanseipäässä. Tyhjyys haukotteli… Harhaman ajatukset kuleksivat eksyksissä. Äkkiä istahtivat ne vallankumouksen verisen sormen päähän… Hän muisti Nikitinin… Sormi tuntui uppoavan hänen rintaansa luodin lävistämään reikään… Tuntui lämmin veri… Harhama vavahti ja katsahti sormenpäitänsä…
Mutta jo loppui metsä. Riippakoivun oksien alitse pilkahti valkea talo. Näkyi järvenranta ja rannalta nouseva pyykkisavu, ja kuului karjankellon rauhallinen ääni. Vesi välkytteli tyynellä selällänsä alas kierivän auringon kuvaista. Vastaisella rannalla viheriöi tylppä kukkula ja tuuliviiri tarkasteli riukunsa nenässä järvelle, kuin katsellen sinne hävinneen tuulen jälkiä.
— "Tässä minä asun", — lausui outo nainen, valkean talon ohi kulettaessa.
— "Ja-ha!" — vastasi Harhama. Talon uutimeton akkuna paistoi seinällä mustana, pieni rappeutunut veranta oli autio. Talo näytti lymyytyvän riippakoivun oksien alle, alastomuuttansa ujostellen…
Valkean talon ohi päästyä tulivat kulkijat vanhan, ränsistyneen talonpoikaistalon kartanolle, matkan päähän.
— "Kas tässä!" — hengähti outo nainen ystävällisesti, käynnistä hiukan punehtuneena, — "Minä luulen, että täältä saatte ruokaa… Ja kuten sanoin, jos ette täältä saa, niin kyllä minä sitten…"
— "Kiitos!" — vastasi Harhama lyhyesti, hieman kumartaen. Outo nainen näytti aivan nauttivan osottamastansa ystävyydestä.
He astuivat yhdessä ränsistyneen talon pieneen kamariin, jossa isäntä tuli heitä vastaan. Outo nainen istahti vanhaan, leveään, kahden-istuttavaan keinutuoliin.