— "Niin, no!… Mutta minä matkustan talveksi pois… Jo marraskuussa", — vastasi outo nainen.
Ja hän jatkoi puheitaan. Harhama tajusi siitä ainoastaan pääkohdat. Hän puhui sydäntaudistaan ja tytöstänsä, pyytäen Harhamaa antamaan tälle yksityisopetusta… Miehensä sanoi hän olevan ulkomaalaisen.
— "Vai niin!" — virkahti Harhama kiusautuneena.
— "Semmoista vanhaa italialaista aatelia", — lisäsi nainen hetken kuluttua, painostaen sanojansa.
— "Teidän miehellänne varmaankaan ei ole Suomessa ikävä, vaikka onkin ulkomaalainen", — lausui Harhama, tahtoen sanoa jotain kohteliasta.
— "Miehellänikö?" — huudahti outo nainen. — "Hän on ollut kuolleena jo kaksi vuotta… Minä olen leski… Sitäpaitsi ei mieheni ollut enää italialainen… tavallaan: Hänen isänsä palveli Italian lähetystössä Venäjällä ja mieheni joutui siten saamaan venäläisen kasvatuksen. Myöhemmin — naimisissaolo-aikanammekin — hän palveli Suomessa venäläisenä sotilaslääkärinä, joten hän oli osaksi suomalainen. Niinpä hän oli jo Suomen alamainen ja toivoi pääsevänsä lääkintäylihallitukseen."
Harhama katsahti outoon naiseen. Hänen alahuulensa oli keinotekoisesti laskettu alas lerpalle ja hän hymyili koko sielunsa voimilla, ystävällisenä, herttaisena. Harhaman kiusautunut mieli ärtyi yhä enemmän. Oudon naisen tuttavallisuus ja ystävällisyys kiusasivat häntä. Hänen puhelunsa tuntui hänestä tyhjältä, maailmalta poimittujen puhetapojen yhdistelmältä. Ja silloin valtasi hänet ääretön tyhjyydentunne. Koko hänen olemuksensa täytti ajatus: "Tämä erämaa on tyhjä ja ihmiset ovat täällä tyhjiä…" Ja tyhjä, äänetön ympäristö huusi hänelle vastaan ja täytti hänen sielunsa ajatuksella: "Koko elämä on tyhjää ja tyhjästä et voi rakentaa muuta, kuin olematonta: haihtuvia mielikuvituksen luomuksia… Onnea joka on pelkkää luulottelua, mainetta joka on katoavaa turhamielisyyttä. Elämästä voit rakentaa ainoastaan häviävää…"
— "Tsyt!"
Lintu visersi puussa lyhyen laulunsa keskeyttäen. Sitten jatkuivat taas kiusalliset ajatukset:
"Samanlaista häviävää, kuin tuon linnun laulu, joka nyt syys-ilmaan haihtui, voit elämästä luoda… Jätä siis uuden elämän rakentaminen, jota ajatus äsken suunnitteli, niin säästyt pettymyksiltä! Pysyvää peruskiveä et voi elämästä millekään todelliselle luoda. Jätä siis metsä ja poistu!"