— "Väärin! Kansan täytyy, jos se tahtoo elää, suojella lakejansa, kuin silmäteräänsä…"
Viikin miehet ja koko edustajajoukko kuuntelivat synkkinä. Tarvas jatkoi jäykkänä:
— "Kansan täytyy säilyttää elämäänsä, eikä lakejansa. Se on kansan korkein ja ainoa siveellinen käsky ja velvollisuus. Sen täytyy sitä tehdessä lyödä sirpaleiksi laintaulunsakin…"
Kaikki joutuivat ymmälle. Mutta vanha Tarvas jatkoi suurena:
— "Sen täytyy uskaltaa elämäänsä ja olemustansa säilyttäessä lyödä rikki kaikki laintaulut, kuten Mooses teki. Sillä uudet lait voi kansa luoda, jos se on pelastanut elämänsä, mutta se ei voi luoda uutta elämää, jos se on entisen menettänyt laintaulujen tähden…"
Historian lehdeltä tuoksahti Harhamalle sitä suurta, jota hän janosi. Hän imi Tarvaasta Mooseksen monumentaalista suuruutta, imi sitä, kuin maitoa sudesta.
Tarvas jatkoi yhä selvemmin:
— "Jos kansa on pelastanut elämänsä, on se pelastanut kaiken, lakinsakin. Jos se lakiensa tähden uhraa elämänsä, uhraa se samalla lakinsa."
Se tuntui oudolta, käsittämättömältä, mutta Tarvas jatkoi jäykkänä, varmana:
— "Kyllä Mooses olisi voinut pelastaa laintaulut, vaikka kansa olisikin palvellut kultaista vasikkaa, mutta hän ei siten olisi voinut pelastaa niiden henkeä. Lyömällä rikki taulut pelasti hän lain…"