Elämä aukeni monen kuulijan eteen tulta suitsuavana Siinainvuorena.
Tarvas jatkoi:
— "Suomen kansan tulee tietää, että kansojen välillä ei ole muuta tuomaria, kuin käsivarsi, silloin kun niiden lain tulkinta ja pyyteet joutuvat ristiriitaan. Siksi tulee meidän lukea ei ainoastaan omat käsivartemme, vaan myös vastustajiemme käsivarret, ja sen mukaan toimemme ohjata…"
Kaikki ymmärsivät mitä Tarvas tarkotti.
— "Oikeuden kanssa tinkimistä", — kuului ääniä Viikin miesten joukosta. Vanha Tarvas jatkoi viisaana:
— "Suomensuku ei saa koskaan ostaa yhdestä vieraasta orjuudesta vapautusta toisella vieraalla orjuudella. Sen on hankittava kaikki omalla kunnollansa."
— "Kuulkaa! Kuulkaa!" — huudahtelivat jotkut Tarvaan miehet. Mutta Viikin miehet istuivat synkkinä. He ymmärsivät puheen vieraasta vallasta. Tarvas jatkoi:
— "Kansan täytyy imeä ravintonsa omista rinnoistansa. Niistä rinnoista se ei saa erota ja lähteä etsimään emintimän rintaa."
Hän seisoi kansansa edessä sitkeänä, alistuvana, kuin naarassusi nälkäisen penikkansa edessä, tarjoten sille utariansa imettäviksi. Kaikkien täytyi vaieta. Rooland Viik ei häntä ymmärtänyt. Hän lausui:
— "Tarvas tahtoo johtaa kansan rämesoille, pois oikealta vapauden peruskiveltä: Moorankiveltä."
Tarvas oli valmis vastaamaan. Hän lausui: