— "Aateli ei keskustele oikeuksistansa", — lausui Viikin Rooland ylenkatseellisesti.
— "Ei maaton aateli. Mutta on aateli, joka uskaltaa maansa tähden mistäkin keskustella, uskaltaa enemmänkin kuin keskustella", — lopetti vanha Tarvas.
Eduskunnassa vallitsi lyijynraskas äänettömyys. Viikin Rooland ja hänen miehensä odottivat kestääkö Tarvas iskun, jonka nimi on: "petturi", jaksaako hän estää väkensä karkaamasta. Nuori, lämmin isänmaan ystävä Ritala kiehahti. Hän ei ymmärtänyt Tarvasta. Hän lausui:
— "Mutta, horna periköön, Tarvas!… Pitääkö meidän taisteluun lähtiessä myödä sarvemme? Pitääkö meidän viskata pois mielenjäykkyytemme?…"
Kaikki odottivat, kuin tulisilla hiilillä. Mutta tyynenä lausui vanha kanto:
— "Suomen kansa ja sen kirkko ovat todistuksena siitä, että sarveton ja hampaaton on ennenkin voittanut… Koko maailman historia on siitä todistuksena: Kartago on hävinnyt, mutta Galilei, joka luopui sarvistansa, on voittanut… Mitä? Enempiäkö todistuksia tahdotte? Hyvä! Voittanut on Jeesus Kristuskin, joka sanoi Pilatukselle ainoastaan: 'Sinäpä sen sanoit', mutta Israel, joka sanoi samalle vallalle enemmän — toisin sanoen: 'ei keskustellut', on hävinnyt", — vastasi Tarvas tyynesti.
— "Hyvä!" — kuului joku ääni Tarvaan väen seasta. Vanha johtaja oli kestänyt ensimäisen suuren iskun, vihjauksen: "petturi", mutta hänen väkensä oli siitä iskusta heikontunut. Ritala oli kuullut vanhan johtajan puhetta verta vuotavin sydämin ja luopui Tarvaasta, kokosi hänen epäröivät miehensä ympärillensä ja puhui heille:
— "Miehet! Konsulit ovat pettäneet meidät. Me olemme luottaneet heihin, kuin Israel Moosekseen. Me uskoimme, että vanha Tarvas ja Ruonan Karhu eivät väisty ja lähde kiertelemään Punaisenmeren rantoja pitkin turman räme-soille. Mutta mitä näemme? Kun vaara lähenee, kun tulee takatalvi, pukeutuu Ruonan Karhu valkeaan jänisnahkaan ja Tarvas-tervaskanto taipuu, kuin pajunvesa. Efialtes kavalsi…"
— "Ei… Ei… Ei… Ei… Liikaa!" — keskeyttivät jotkut. Ritala kiivastui ja jatkoi:
— "He kavaltavat, sanon minä. He kavaltavat enemmän kuin Efialtes, joka kavalsi ainoastaan sotajoukon. Nämä kavaltavat kansan oikeuskäsitteen ja siveellisen tarmon ja kansan kunnian."