— "Se toinen syy on se, että ei yksikään nainen voi olla Teille vaimo niin kauvan, kuin olette Magdaan sidottu. Jokainen muu 'vaimo' on Teille kaikkea muuta, kuin vaimo…"
Harhama tunsi jo Jumalan ilkeiden hiusten kaulaansa hiipovan. Hän kysyi ärtyneenä:
— "Ja kuka on minut Magdaan sitonut?"
— "Laki", — vastasi Anna Pawlowna ylpeänä.
— "En minä jokaista rihmaa laiksi tunnusta", — lisäsi Harhama ynseänä, ylimielisenä, petona, tuntien jo Jumalan verenhajua. Anna Pawlowna ikäänkuin kohosi henkisesti, kun hän kysyi:
— "Luuletteko sitte, että Te, tai kukaan on oikeutettu itse määräämään, minkä rihman hän tunnustaa laiksi, mitä ei?"
Harhamaa kysymys ärsytti, mutta samalla hän tunsi sen pulman. Hän vastasi kierrellen:
— "En minä sillä tarkottanut, että jokaisessa asiassa on se valinnan vapaus, mutta tässä asiassa sen täytyy olla…"
— "Vai niin!… Entä jos rouva Esempio kerran käyttäisi Teidän suhteenne tässä asiassa valinnan vapautta?" — keskeytti Anna Pawlowna.
Syntyi äänettömyys. Harhama tunsi seisovansa elämänpulman edessä, jonka hän itse oli silmukaksi punonut ja viskannut silmukan kaulaansa. Hänen ajatuksensa keskeytti Anna Pawlowna lausuen: