"Kaikki sinne vierii,
kaikki sinne kierii,
missä häilyy kunniankupla.
Siinä kaikki pyörii,
siinä kaikki hyörii.
Hän on
tutkimaton."
Piru saarnasi edelleen:
— "Ihmisten tekojen vaikuttimina ei ole Jehovan henki, vaan meidän herramme, suuren Perkeleen kuplat ja kukat. Sinä vaikuttimena ei ole hyöty, eikä Jehovan 'oikeus', vaan herramme henki: oikeuteen pyrkiminen, Jehovasta pois kieriminen."
Näyksi avautuivat suuret sodat. Rooman legioonat marssivat sotatamineissa, risteillen maailman halki. Ne kulkivat keisarin ohi rautaisina, synkkinä tervehtien kolkolla äänellä:
— "Ave, imperator, morituri te salutant." [Kuolemaan vihkiytyneet tervehtivät sinua, keisari.]
Kauvempana lähestyivät Hannibalin musta-ihoiset armeijat. Ne marssivat Rooman rautaisia legiooneja vastaan, kuin kuolemaan vihitty väki. Joukot heittäytyivät vuorien jyrkänteiltä vihollistensa päälle… Toiset joukot syöksyivät kuilujen yli kuoleman kitaan… heittäytyivät virtoihin… sukelsivat niistä ylös… syöksyivät vihollisen kimppuun nälkäisinä petokarjoina… kaatuivat joukottain… kiemurtelivat lämpimässä veressä… yrittivät uudestaan karata kuolemaa kohti… Hannibal itse taisteli hurjimpana… Rooman sotapäälliköt odottivat voitonseppelettä, kasvot jännityksestä marmorikovina.
Piru selitti enkeleille:
— "Heillä ei ole ollut puute maasta… He eivät taistele isänmaan tähden. He tavottelevat Aaraman, herramme palvelijan kunniankuplaa… Isänmaa on herramme kädessä se sarima-lintu, joka sen kuplan vie heille Aaraman kauniilta kämmeneltä".
Enkelilaulu ylistä Perkeleen voimaa ja viisautta laulaen:
"Kaikki halu on kuin miekka: pylväät, isänmaiden hiekka, pyramiidit, kilpataistot, tiede, taide, kaikki vaistot, kantaa kupliaan hänen sarima-lintunaan".