Harhaman silmissä nousi Timo suureksi, ihmiskuninkaaksi, jättiläiseksi, joka miehekkäänä astuu kuoleman kouriin, tunnustaen sen valtaa ja voimaa rauhallisena, mieli tyynenä. Hän ihastui jokaiseen, joka kykeni pitelemään elämän ja kuoleman kysymystä, kuin seppä pihdeillä rautaa. Ainoastaan semmoisia piti hän täydellisesti ihmisinä. Timo näytti hänestä yhdeltä niistä hyvin harvoista valituista. Hän katseli jo Timon jättiläisvartalosta jotain jumaluuden piirrettä, tai sen vivahdusta.
Kuolema seisoi yhä äsken puraisemansa elämän lihapala hampaissa, ja väki kumartui sen edessä. Annikki pyyhki taas silmäkulmansa ja lausui hiljaa:
— "Eihän se elämä vielä siihen lopu… Kun päästään 'sinne', niin alkaa ijankaikkinen elämä…"
Kaikki ajattelivat hämärää ijankaikkista elämää. Harhama katseli taas ruumista, sen kurttuisia kasvoja ja laihtuneita huulia, ja mietti, että miten se kaikki on mahdollista, kun jo maanpäällä eletty elämäkin on päättynyt niin kurjasti, kun se on raihnannut ja raiskannut koko ihmisen. Arkku näytti hänestä elämän avatulta, irvistelevältä kidalta. Vanha Timo jatkoi taas puhetta:
— "Niin se on… Kun ihminen pääsee kuoleman elämää elämään, niin ei elämä lopu… Ei tule toinen kuolema tautinensa ja muine koruinensa ja katkaise miehen päiviä…"
Harhama katseli Timoa, sovitteli hänen sanoihinsa filosofisia mietelmiä ja mielikuvia, ja silloin alkoi Timo yhä enemmän kirkastua joksikin suureksi, joka piteli elämän ja kuoleman kysymystä tottunein käsin, kuin suuri mestari. Hän kuvitteli kuoleman, Timon sanojen mukaan, kulkevan kylmänä, elottomana luurankona, koruina ja helyinä rutto ja vanhuus ja taudit. Hän hapuili Timossa entistä kiihkeämmin jotain salaperäistä, kuten tarujen jättiläisestä. Laurilan Aapo jatkoi puhelua, lausuen:
— "Kyllähän kuolemalla elämää riittää, kun vaan jaksaisi valmistua…"
Hautajaisväki mietti sitä valmistumista. Kuoleman silmät näyttivät jo vilkahtelevan. Timon hartiat kumartuivat syvemmälle ja hän lausui harvakseensa:
— "Kyllä se elämä pitää valmistamisesta huolen… Ei se päästä ketään sinne ennen aikojansa… Se on semmoinen kukan kasvattaja, että ei anna kuolemankukan puheta nupustaan liika aikaiseen…"
Kun kaikki taas vaikenivat, lopetti Timo hetken kuluttua: