Pohjolan talvi lannisti kesän viimeisiä voimia. Öisin se jo tarttui joskus viholliseensa kovin, rautaisin kourin. Timo väänsi yhä kivimäessä ja Harhama kuokki ahoon perunamaata.
Kapan-ala perunamaata oli jo kaivettu louhikosta, takka valaistu ja saunan kiuvas korjattu, kun Harhama sai rouva Esempiolta kutsun tulla häntä noutamaan, ensin kesäasunnosta ja sitten majatalosta.
Rouva Esempion tulo oli kotiatulon päivä. Pihlaja oli pukeutunut punasiin marjahelyihinsä, koivu koreili keltaisessa syyspuvussa. Vanha haapa lepatteli keltaisissansa. Viheriän kotikuusen oksat nuokkuivat kultaisen käpypainon alla, oravia tuuditellen. Saunasavu kohosi rauhallisena koivun oksien alta ja vanha kaivonvintti katseli totisena tulijaa. Kaikki on hiljaa. Nurmi kaipaa kukkiansa, lintu kesää. Lehti ei liikahda, ei kuulu melu, vaan hymyilee erämaan suuri kotiatulorauha. Jo lähestyvät rattaat Harhamalaa. Jo näkyy kodin valkea pääty. Timo raataa louhikossansa, Annikki istuu työmaalla, sukanneyle kädessä, ja parittain istuvat linnut varvuillansa, keltalehtien seassa. Uutta kotia ympäröi kodin ja pesän, perheen ja poikueen turva, luonnon suuri uskollisuus. Kaikki on puhdasta, kuin neidon povi, johon ei ole vielä miehen käsi koskettanut. Kuusi antoi tuoksunsa kuuselle, koivu koivulle ja kukin kukkanen omallensa. Lintu ei eksynyt vieraan emon pesälle, ei vaimo vieraan viereen.
Jo ajoivat rattaat kujaa myöten, ohi pikkuisen mökin. Vaimo tuli kotinsa hengeksi luonnon uskollisuuden ja puhtauden koskemattomille maille, erämaahan, luonnon puhtaaseen pirttiin.
Jo kääntyivät rattaat kartanolle… Pirtin lämpö tervehti jo tulijaa. Kaivonvintti narahti: Tervetuloa! Kotikuusi hymyili, näyttäen käpyjänsä, talon onnen runsaana satona. Sekin lausui: Tervetuloa!
— "Kiitos tulemastasi ja menneestä keväästä ja talvesta!" — lausui
Harhama.
— "Kiitos noutamastasi!" — vastasi rouva Esempio, ja pirtin puhtaita lattiapalkkeja katsellen lisäsi hän:
— "En minä sure, että täytyi nyt teatterista erota — sen tulevan tähden — sillä meillä on täällä puhdas näyttämö. Me näyttelemme täällä elämän näytelmän todellisuudessa… Täällä on niin puhdasta…"
— "Ja kun lähdemme milloin täältä pois, niin palkit jäävät vielä puhtaammiksi, kuin ne nyt ovat, sillä ne jäävät sinun hoidostasi", — lisäsi Harhama.
Rouva Esempio järjesteli tavaroitansa purkaen niitä matka-arkusta ja Armiira kisaili juosten huoneesta huoneeseen. Puuhiensa lomassa jatkoi rouva Esempio: