Kirkko oli täynnä väkeä. Pappi saarnasi: "Minä ilmoitan teille suuren ilon: Teille on tänä päivänä syntynyt Vapahtaja, joka on Kristus, Herra Davidin kaupungista."
Ja Korpelan koruton väki kuunteli sitä sanomaa, kuten entiset paimenet. Siitä näkyi nytkin vuotavan valoa, kuin kirkkaasta kointähdestä. Tuskat sammuivat, mielet rauhottuivat. Harhama näki kaikkialta pelkkää joulukynttilöiden valoa. Ja Jeesus alkoi polttaa taas häntä. Hän piteli Sitä, kuin tulista hiiltä kädessänsä. Pappi jatkoi:
— "Hän on tullut köyhiä virvottamaan, Hänen tulonsa ilmotettiin köyhille yksinkertaisille paimenille, eikä maailman viisaille ja rikkaille."
Ja pienet urut soivat ja yksinkertaiset kiittivät Jumalaa siitä suuresta armosta veisaten "Kunnia Jumalallemme!"
Ja yhä armaampi valo vuoti siitä ikuisesta tähdestä ja Harhama oli huomaavinansa, kuinka Korpelan raatajien elämä kirkastui ja kietoutui taivaallisen rauhan sumuihin.
— "Jumalan karitsa, Sinä joka pois otat maailman synnit, armahda meitä!" — veisasi pappi.
Ja tuntui, kuin olisivat armonlähteet auenneet, ja niistä alkanut tulvata raikas vesi, jota väsyneet raatajat joivat täysin siemauksin, virkistyivät, rauhottuivat ja veisasivat kiitosta Jumalalle "Sinä, joka otat pois maailman synnit, armahda Sinä meitä, armahda, armahda, armahda!" — nousi kaikkialta kirkon holviin ja sieltä taivaan ja maan Jumalalle.
Mutta Harhama paloi tulena.
Ja kun hän ajoi kotiansa ja päivä vaaleni ja tähdet sammuivat, avautui hänelle taas se ijäinen jumalatulensa. Se paloi kaukana, jossain äärettömyyden rantojen takana, ikuisissa hämärissä, ja sen ympärillä lenteli kaikenhäviön mustasiipilintu. Se valaisi rannattomuuden taustaa ja sillä taustalla häämötti taas kuoleman terävä luukynsi.
Hän hapuili teostansa, mutta tuntui, kuin olisi joulukirkossa sen runorihmat sotkeutuneet ja taas ilmestynyt joku aukko. Hän seisoi siinä asiassa oman itsensä tiellä. Hän ei siis voinut siinä tarttua mihinkään petokseen, ei väkivaltaan, sillä jokainen semmoinen yritys terotti vaan kuoleman kynttä, jossa hän kiemurteli ja josta hän koetti pelastua. Kaikki revontulet himmenivät taas ja epäilyn musta yö liikkui pohjattoman syvyyden päällä…