Päivä kului iltaan, kyyneleet kuivattiin, elämään tartuttiin taas reippain mielin. Rouva Esempion mieli keveni ja hän lausui Harhamalle:
— "Näet, että se kestää, jota epäilit… Kestää ilman Jumalaa ja yhteiskuntaa…"
Ja Harhamassa leimusi yhä katkerampi viha sitä Jumalaa vastaan, joka säännöillänsä saattaa ihmiset herjattaviksi. Hän vihasi pappeja ja kaikkia Hänen palvelijoitansa ja oli valmis ne tallaamaan jalkoihinsa. Kiihtyneenä lopetti hän Jumalaluonnostansa mustaksi.
— "Se ei saanut tästä veroa… tullia ei saanut minun rakkaudestani ja pappi alkoi jo herjauksensa…"
Mutta hetkeksi kohosi hänessä taas olemuksensa toinen luonto: raukkamaisuus. Hän oli tyytyväinen siitä, että ei tarvinnut suoraan tunnustaa, että luvaton, rikollinen avio oli olemassa. Hän oli tyytyväinen, kun oli siten pelastunut lain kynsistä. Väärä kunniasana oli se pehko, johon hän arkana pisti päänsä…
Mutta viha Jumalaa vastaan leimusi hänessä nyt tuliroviona. Se alkoi jo tukahduttaa kaikki epäilykset ja kyselyt. Loukattu rouva Esempio kirkastui hänen silmissänsä marttyyriksi, Korpelan väki pappien nylettäviksi, juutalaiskiskurien pettämiksi. Hän tunsi lakkaamatta sieramissansa ilkeän kirkonhajun, näki mustan rahahaavin pohjan, veri- ja viinimitat ja mustat messukapat, joista tuntui porton helmojen haju. Hän puristautui nyrkiksi. Viha tuli lisätekijäksi ajamaan häntä työhön. Se pöhötti hänen sielunsa ajettuman punaiseksi, puhkeamaan valmistuvaksi paiseeksi.
* * * * *
Maan ytimet jyrisivät, sen suonet juoksivat salassa. Salaisissa suonissa juoksivat koreat virrat.
Ikivuoren pohjalla, maan tulikuumuuden rajalla on Perkeleen kaunis, rotkomainen Kultaluola. Sen kaikki on kirkasta kultaa. Sen mataloita holvauksia kannattavat lyhyet luolapylväät. Luolassa ei ole muuta valoa, kuin kirkas kullanhohde. Kaikki siellä välkkyy… kaikki hohtaa… kaikki kiiltää… kaikki kimeltää kultavalona.
Luolassa on sata satumaista sokkeloa. Kaikki on kaunista ja samalla salaperäistä… Seinät sulautuvat niistä lähtevään valovälkkeeseen… pylväät haihtuvat siihen, kuin sinervä siniväriin… taivaan tumma ilman sineen.