— "Omassa varassansa", — vastasi rouva Esempio nopeasti ja päättävästi.
— "Mutta jaksaako ihminen seisoa aivan omassa varassansa?" — kyseli Harhama edelleen, yhä enemmän puheeseen kiintyneenä.
— "Tietysti!… Sen täytyy jaksaa… Taikka oikeastaan minä en ymmärrä, mitä Te sillä 'jaksamisella' tarkotatte", — puheli rouva Esempio, lausuen alun nopeasti, lopussa venyttäen ääntänsä.
— "Sitä, että, jos ihminen ei tunnusta päteviksi niitä siveellisyyskäsitteitä, jotka yhteiskunta, tai toisille Jumala, asettaa, niin jaksaako hän itse luoda niiden sijalle uudet siveellisyyskäsitteet, jotka hänelle voisivat osottaa, mikä on oikea ja mikä väärä", — selitti Harhama hiukan oudostuneena siitä, että keskustelu oli näin äkkiä saanut niin jyrkän ja mieltäkiinnittävän muodon.
— "Miksi ei ihminen itse voisi sitä tehdä?… Mikä sitä jaksaessa on?" — huudahti rouva Esempio vilkkaasti, tehden kädellään liikkeen.
— "Niin… No… Jaa", — tapaili Harhama miettivänä jatkaen: "Onhan ihmiskunta tarvinnut vuosituhansia luodessaan ja kehittäessään nykyisiä siveellisyyskäsitteitä luonnontilasta elävän ihmisen siveellisyyskäsitteistä, Siinä työssä on kulutettu lukemattomien miljoonien ponnistukset ja täytyyhän semmoisen jättiläistyön olla jonkun arvoinen… ehkäpä kelvata ihmis-elämän ohjeeksi… ainakin paremman puutteessa. Ja jaksaako sitten yksityinen yhdessä ihmis-ijässä luoda ohjakseen uudet siveellisyyskäsitteet, jotka olisivat vielä pätevämmät, kuin ne, joiden luomiseen koko yhdistynyt ihmiskunta on tarvinnut vuosituhansia?"
Rouva Esempio vilkastui, innostui ja alkoi selittää ajatustansa:
— "Mutta mitä siinä on luomista?" — keskeytti rouva Esempio. "Yksityisen ihmisen persoonallinen siveellisyys… kuinka minä nyt sanoisin Teille… sehän on valmis. Senhän sanoo tunne, mikä on oikein ja mikä ei."
Harhamaa nämä rohkeat ajatukset hämmästyttivät ja viehättivät samalla kertaa.
— "Anteeksi, rouva Esempio", — tarttui hän taas puheeseen. — "Anteeksi, että olen niin epäkohtelias, että vieraananne ollenkin näin varovasti uskon mielipiteenne oikeuteen. Mutta varovaisuuteni johtunee siitä, että sen avulla ehkä saan kuulla Teidän tarkemmin selittävän minulle erityistä mielenkiintoa herättävää, rohkeaa ajatustapaanne… Puhutte tunteesta, joka muka sanoisi, mikä on oikea ja mikä väärä. Mutta onhan viha myös tunne… samaten luonnon-ihmisten tunteet ovat tunteita, mutta eivät silti riitä elämän ohjaksiksi…"