— "Silloin alkaa minun työni", — huomautti Tuula kukka-astiansa viereltä.
— "Hän ei ole vielä valmis sinun kukkasi kauneutta näkemään, mutta hän kypsyy kohta", — oikaisi Perkele. Ja Raalalle hän lausui:
— "Sinun tehtäväsi on nyt pitää huolta hänen unelmistansa päivällä… Niiden jälkeen saa Herve-enkeli jatkaa työtäsi hoitamalla hänen uniansa yöllä."
— "Me tottelemme sinua ilolla", — lausui Raala enkeliensä ja itsensä puolesta. Perkele istui hetken mietteissänsä, ajatteli jotain, rypisti otsaansa ja alkoi puhua:
— "Jehova on kavalasti käyttänyt hyväksensä sitä iskua, jonka minä annoin hänelle Kainin kädellä."
Enkelit hämmästyivät. Perkele selitti edelleen:
— "Hän oli luonut ihmisen yksiavioiseksi, vaimon yksi-mieheksi… Jos molemmat veljet olisivat jääneet eloon, olisivat he jakaneet ainoan sisarensa porttona, ja silloin siitä ei olisi voinut syntyä lasta, sillä portto ei voi synnyttää. Hänen luomansa ihminen olisi hävinnyt ja Hänen valtansa olisi silloin loppunut…"
— "Se kavala!" — huudahtivat enkelit ymmärrettyänsä, että heidän herransa oli pelastanut Jehovan vallan, pelastamalla ihmissuvun monimiehisyydestä johtuvasta häviöstä.
Perkele hillitsi vihansa ja jatkoi:
— "Mutta Hän on näkevä, että erehtyi. Hän on näkevä, että naisesta, joka siten tuli pelastetuksi porttouden kautta tuhoamasta Hänen valtaansa, on sittenkin tullut hänen valtansa lopettaja… Minä olen näyttävä, että Hän, pelastuttaessansa minulle naisen porttoudesta, pelastutti oman valtansa surman. Naisen täytyy se valta lopettaa, joko porttoutensa kautta, tai ajamalla Hänen hiuskarvansa Hänen valittujensa päästä…"