— "Kas niin, lapset!… Menkää nyt!"
Ja reipas Esa nousi penkiltä, kietaisi kätensä Raidan vyötäisille, nosti maljan ylös ja lausui:
— "Tarvaalaistytön malja!"
Lakit nousivat ja viulu vinkui, eikä Raita enää tuntenut pistoa, vaan pyörähti Esan eteen, suikkasi Esalle nopean suutelon ja lausui:
— "Viikkiläisten suutelo!"
Silloin oli riemu ylinnä ja vanha Leena lausui nostaen kahvikuppinsa korkealle:
— "Elämän kahvikuppi, koska se on suolannut ja sovittanut ja opettanut!"
Ja yhä riemuisemmaksi muuttui juro Esa. Hän nosti tyttönsä ilmaan, kuin lapsen, katsoi hänen kauniisiin silmiinsä ja lausui:
— "Hiiteen turhat riidat ja Ameriikan passit ja kaikki! Yhdessä me myönnymme ja taivumme elämän käden alle ja yhdessä me seisomme lujina, kuin vuori omalla pellonpientarella… Siellä se on Suomen voima…"
Vanha Alkula mietti ja lopetti: