Ja niinkuin tulenarka taula olivat mielet, kuin kuiva kulo ne syttyivät toisten riemusta. Mieliteot ja halut imivät tiellänsä toisten mieliteoista ahnaasti kuten nälkäinen lapsi imee ravintoa äitinsä rinnasta.
* * * * *
Minä en tiedä, miten minussa kaikki lienee.
Yhä jatkuvat nämä juhlat ja nämä…
Minä en tajua… Ainaisia kai ne ovatkin nämä juhlat, nämä helteen juhlat elämässä. Nämä juhlapäivät kiitävät yksi toisensa perästä kuin iloiset viestit ja…
Minua raukaisee. Ohimoissani ahertelee lämmin veri. Minä…
"Lea!… Lea!… Lea!" lennähti Raakel, Samuelin tytär, kertomaan hänelle onnestansa. Hän oli sulhasen saanut. Kauan hän oli sitä rakastanut, epäillyt, itkenyt öisin, surrut päivin, mutta nyt:
"Katso!… Katso, Lea!"
Katso, eikö poskeni ole onnesta lämmin, ja huomaa, miten poveni… ja eikö…
Tsyt!