Niin, niin. Ennenkuin onnemme tänä iltana on täysi, ovat tähdet heränneet. Kuin hellät lapset ne sieltä korkeudestansa katselevat onneamme silloin, hymyilevät lempeästi, ja me…
Me olemme onnellisia.
Eivät he paljoa puhuneet sanoin. Heidän välillänsä puhui se kieli, jota ei korva voi koskaan kuulla, ei käsi koskaan kirjoittaa.
"Niin, Stefaan!" Ja itse hän pani palavan kätensä Stefaanin käteen kuten ennen lapsena. Nuori mies puristi sitä hellästi ja tunsi, että se on nyt hänen omansa, hänelle ainaiseksi annettu…
Lempeään, hellään yöhön kääriytyy kohta Israel, ja siellä… siellä etäällä sijoillansa nukkuvat Egdeniinin rauhalliset viinimaat, mutta me…
Me olemme onnellisia!
Itse minä tahdon nyt antautua sinulle, nuori mies, kaikkineni. Itse kietaisen herpoavan käsivarteni sinun kaulaasi, suutelen sinua palavasti… annan sinulle sieluni parhaan ja…
Sinä syleilet jo minua hiljaa. Minä tunnen sen. Elämän ihanin unelma on täyttyvä…
Minä palan… Minun aistini… se huumautunut vaimo minussa… Nyt minä suutelen… syleilen… antaudun kuin unessa sinulle…
"Stefaan!"…