Hän viskautui nuoren miehen kaulaan ja…
"Hoosianna, Daavidin poika!
Kiitetty olkoon…"
Salama oli iskenyt!
"Jehova!… Voi meitä!" Jo parahtaen hän hyppäsi pois syleilystä kuin kauhistunut, kuin kuolemaa pakoon. Synkkänä jupisi hän itseksensä:
"Se oli varoitus… enne… Se laulu…"
Se muistutti häntä siitä, joka on "neitseestä syntyvä", hänen elämänunelmastansa. Hän kauhistui.
"Lea!" lähestyi hämmästynyt Stefaan hellästi.
"Ei… ei!… Ei… ei!" karkoitteli Lea häntä kuin raivostunut.
"Lea!"
"Pois!… Pois… kauas!" kiivastui hän.