Miten luottavaa! Miten turvallista!
"Hän on hyvä, tyttäreni!" todisti isä heikolla äänellänsä ja lisäsi:
"Usko Häneen! Riipu alati Hänessä, Lea!"
* * * * **
Tuuhean tammen alla lapset leikkivät uhria. Vuoristossa haikaili puolisostansa eksynyt iso lintu, ja viinikuurnan sotkijat lauloivat loitompana, vaatteet viinistä punaisina.
Usein olivat he jo näinä päivinä näin tyynesti puhuneet. Leaa ne puheet rauhoittivat. Hänen mielensä muuttui yhä alistuvammaksi, kuuntelevammaksi. Hän mietiksi ja punnitsi isänsä sanoja.
Mutta kerran hän sitten äkkiä meni tavallaan omaan asiaansa. Kuin lapsi isältänsä hän kysyi:
"Isä! Sinä et ole paljon puhunut siitä luvatusta Messiaasta… Niin että milloin uskot Hänen tulevan?"
Isä mietti.
"Kuule, Lea", alkoi hän. "Me emme hetkeä tiedä, mutta uskon yhden: jos hän tulee, niin voi meitä Israelin kansaa!"