Mutta kun Hän, Jumala, ei voi jakautua, koska Hän on yksi ainoa, niin:
"Hän on siis siittänyt ja synnyttänyt — oman itsensä!… Hei!"
Hän nauroi. Ei hän innoissansa huomannut sitäkään, että Stefaan katsoi häneen surullisesti. Hän luuli sen vain tätä pulmaa mietiksivän. Hän jatkoi:
"Hän on siis nyt itse oma isänsä, ja Hänellä on poika, joka on isänsä, siis pojan oma poika!"
Hän nauroi sille raikkaasti. Näki, että hän nautti siitä.
"Poika oman itsensä poika ja isä… ja isä… Jehova, se juupeli, minkä perhesotkun laittoi ukko itsellensä", käänsi hän riemuisan ivansa, vihelsi ihmettelynsä ja lopetti.
"No eikös ole ukolla perhe kunnossa ja sukupuu selvempi kuin Aabrahamin siemenellä Aadamista lähtien hamaan minuun Sauliin, Abnerin poikaan saakka!… Jumpsis ja hei!"
Nyt sen siis, ystäväni tiedät:
"Että muna on muninut itsensä. Jumala synnyttänyt itsensä omana poikanansa. Ja niin päässyt isä-ukoksi itsellensä…"
Ja miten rento ja raikas hän oli nyt!