"Ammonin lämpimät tytöt ja Egyptin tummat ja kuumat tyttöset siellä ovat ja… Seelah!"
Hänen verensä tuntui aivan hekumoivan.
"Stefaan!"…
Niin, ystäväni… Ja miten altis minunkin vereni on sinun puheillesi,
Saul!
Miten heikko ja orpo on niille minun vereni, jos se milloin orvoksi ja yksinäiseksi jää.
"Kuule, Stefaan!"
Ja yhä ihanampia kuvia hän loihti sieluun rakkauden ja hekuman
Jerusalemista.
"Ettäkö sinä Stefaan vielä ajattelet Jehovan,.. fariseusten ja tyhmien pappien Jerusalemia!… Pyh!" halveksui Saul. Hän paljasteli taas raamatun järjettömyyksiä viljalta, kylvi nuoren miehen herkkään sieluun epäilyn ituja, jumalankieltämyksen voimakasta, kuumaa henkeänsä.
"Heleijaa, Stefaan!… Loruja ne ovat, ne Jehovat ja… sen taivaat."
Ja taas hän kuumeni ja hekumoitui ja kuvaili ja kehoitti: