Niin, sitä minä en sittenkään aina tiedä. En tiedä, onko minulla kylliksi voimaa siihen…
Sillä tuulet puhaltavat pohjoisesta ja lämpimästä Egyptistä ja kuumasta
Arabian maasta…
Ne tuulet ovat sinusta, Herra, Israelin Jumala, ja me itse olemme kuin untuva niiden käsissä. Niinkuin kepeä auer ja niinkuin haihtuva uni me niiden käsissä olemme, Herra!
Ja siksi…
"Rauha sinulle!"
"Haagar!" Hän se keskeytti tervehdyksellänsä siinä. Mieltä iloittaaksensa hän puheli:
"Nyt ne tulevat muuttolinnut pohjoisesta… Tuovat iloa ja elämää laaksoomme, Lea!"
Ja nopeasti hän alkoi huoneessa jotain järjestellä, touhuten ja puhellen yhä. Lea vaikeni ja mietti.
"Mutta ah!" keskeytti Haagar äkkiä. "Anna kun korjaan nauhojasi… ja hameesi poimuja ja…"
Niitä korjaillessansa hän yhä vain jatkoi puheluansa, puhui muuttolintujen pitkästä matkasta ja ilosta ja onnesta siellä etäällä, jonne ne kesäksi menevät: