En ymmärrä missä onkaan sinun salaisuutesi, sinun voimasi, se voima, joka vetää minua sinun luoksesi, orjaksesi.
"Ja sitten ne Molokin juhlat", jatkoi Saul. Miten paljon hän olikaan kokenut! Ja sitten:
"Filistealaisten tyttäret ne siellä… Ne… tiedätkö… ne hehkuvat pakanoiden tyttäret… Stefaan!"
Niitä ihania kuvia! Hän kuvaili uusia ihanuuksia, lumoavia öitä, jolloin kuumaveriset neidot nukkuvat kirjavien verhojen takana, Egyptin hienoissa liinoissa ja hyvänhajuisilla voiteilla, mirhalla ja aloella voideltuina.
"Ah, Stefaan!"
Sylinsä hän levitti kuin taivaan aukenemista kuvaten ja…
"Mutta!" käänsi hän äkkiä. Nyt oli tuleva paras, joku, jota hän itsekin himoitsi eikä ollut vielä saada voinut. Kuin suurta ja hellää salaisuutta ilmoittaen hän kerskasi:
"Se on Samarian tyttö… Ihana ja hehkuva samariatar."
Se ihanin kaikista, se…
Ah, te… te hekumaiset hengähdykset…