Nyt höläytti Henttu-Leena muuttumalla yht'äkkiä:
"Niinhän se tääkin Hyväkkään Antti nai rutosti!"
Ja sitte sitä alkoi tulla. Karoliinakin sotkeutui puheluun ja hetken kuluttua erehtyi Henttu-Leena omaa etuansa tarkottaen kehua kujertelemaan:
"Ja hyvät hääthän se Hyväkäs piti… Ei siinä kahvia surtu, eikä kuokkavierastakaan ylenkatsottu!"
Hänen sanoissansa oli asiaan kuuluva sävy. Välillä hyssytti hän lastansa. Jussi oli saanut piston, ja pahaa aavistamatta osui Karoliina myöntämään:
"Ka mikäs hällä on Hyväkkäällä kestitessä, kun on rikas mies!"
Jussi Puranen veti nenäänsä, yhä mahallansa lojuen ja ikäänkuin ei olisi kuunnellut koko puhelua. Ei hän tiennyt, mikä häntä juuri nyt niin ärsytti ja paisutti. Ei koskaan ennen ollut hän toki niin täydeksi paisunut. Henttu-Leena jatkoi asiansa ajoa, kehuen asianomaisella äänellä:
"Ollappa niitä vain semmoisia miehiä kuin Hyväkäs joka talossa, niin ei olisi hätää tällä köyhälläkään eläjällä!"
Niin jatkui. Nyt vääntäytyi Jussi jo isäntämiehen tietoisuudella kaivonkannen reunalle istumaan, painui siinä asemaansa ja hautoi jotain pistävää sanottavaa. Henttu-Leena jatkoi nyt aivan hurskaalla mielellä:
"Kunpa Herra siunaisi… kunpa siunaisi Herra semmoista miestä kuin on Hyväkkään Antti… Hys… hys… hys… hys!" lopetti hän lapsellensa hyssytellen ja odotti.