Silloin Jussi Puranen katsahtaa muljautti häneen ja murahti:
"Ka aja sitte Hyväkkään tietä myöten… Kun et omaasi viitsi tehdä!"
Hartikainen joutui ymmälle. Hän koki tiedustaa:
"Senkö Antti Hyväkkään?"
Jussi Puranen mietti mitä vastata. Hartikainen jouti siis jatkamaan halveksivasti:
"Ei, veikkonen, hänellä… tällä Antti Hyväkkäällä, ole mitään tietä…
Ei hänestä ole koko miehestä muuta kuin housujaan kannattamaan… siitä
Antti Hyväkkäästä."
Hän aivan vilkastui toista morkatessaan ja sovintoa hieroen tarjosi:
"Paa, veikkonen, tästä tupakkaa… Pane palamaan hakkajaisia ja anna tien olla ennallaan… Ei tää siinä vanhene ei rumene… Pane palamaan, pane!"
Mutta ei. Jussi Puranen ei huolinut tupakasta. Hänen henkensä ei sietänyt nyt sovintoa. Se synnytti jotain vaikeaa, umpimähkäistä. Nyt sai hän toki jo toistetuksi pisteliään murahduksen:
"Aja, aja häntä sitte Hyväkkään tietä… niin sittepähän näet."