Hartikainen joutui aivan pulaan. Tie oli hänelle välttämättömän tarpeellinen, ja ennen oli Jussi itsekin aivan käskenyt sitä käyttämään. Olipa joskus sitä korjaillutkin aivan häntä varten. Mutta nyt! Mikä menikin miehen päähän! Hätäillen, kuin oudostuneena, hoki Hartikainen ihmettelyä:
"Elä veikkonen!… Elä nyt, veikkonen, joutavia!"
Mutta ei mikään auttanut. Taipumaton kuin paha taipumus oli Jussi. Eikä edes selittänyt asian syytä, kun Hartikainen koki taivutella ja sovitella:
"Elä… elä nyt, Jussi veikkonen"; raapi hän jo korvallistansakin.
Ja niin jäi Hartikainen tiettä. Eikä Jussi Puranen itsekään nyt edes erityisemmin nauttinut voitostansa ja voimastansa. Hän oli vain ennallansa täysi, ja niin työntyi hän ulos ovesta ja läksi paluutaipaleelle.
V.
Ja nyt oli hän omaa itseänsä, lujaa luonnon luomaa Jussi Purasta aivan täydellisesti. Hän oli sitä niin ihailtavan täydellisesti kuin luotu luonto on omaa itseänsä kokonansa, arastelematta, tosin tajuttomasti, mutta samalla ikäänkuin riemuitsevin mielin.
Siinä välillä, Hartikaiselta lähdettyään, poikkesi hän kotiinsa. Sinne veti häntä oikeastaan päivällisaika, jonka tulon hänen vatsansa aina ilmoitti säännöllisesti kuin tarkin kello. Karoliina oli jo laittanut ruuan: pöydällä oli kaksi aimo leipää, oli voitakin, ja piimää oli vallan yletön pytty. Onhan nyt hääpäivä! niin oli Karoliina arvellut.
Mutta ei mies työntynytkään pöydän taakse. Penkillä istui täynnä omaa henkeänsä. Eikä ihme, että hän oli tässä sieluntilassa. Olihan koko maailma nyt noussut häntä vastaan. Tapaukset kotona, Henttu-Leena, Mikko Pitkänen, auringon paahde palolla, samoin vastaan taisteleva oma tamma, Hartikaisen poika ja muu kaikki oli häntä ikäänkuin härnännyt, kasannut kiven kiven päälle.
Eikä Karoliinakaan arvannut ruveta häntä lauhduttamaan, sillä ei hän huomannut mitään erikoista, vaikka kyllä Jussin äskeinen, vihiltä tultua tapahtunut poislähtö oli tuntunut hieman omituiselta. Hänen päässänsä pyöri yhä tuo vihkimistoimitus, ja kun mies oli kotvasen synkkänä istunut, koetti hän alkaa sen kanssa puhelun, kysyen pyttyjä pestessään: