Ja nyt odotti hän myös jotain lisää, niin että pääsisi jatkamaan ja siten tyhjentymään, sulamaan. Hän odotti sitä vaistomaisesti, luonnon pakosta.
Mutta ei Karoliina jaksanut. Silloin toivoi hän, että tultaisiin vaikka kutsumaan Hyväkkään talkoihin, jotka olivat huomenna. Saisihan siitä puheenaiheen, joka avaisi tien.
Mutta ei tultu. Häntä alkoi painostaa. Lopulta ei ollut muuta neuvoa kuin yrittää taas päästä puheen alkuun jurnuttelulla, kuin ärsyttäen; siinä ärsytyksessä oli nyt tosin jo sovinnon henki.
Mutta me jätämme sen kuvailun. Sillä kukapa meistä ei omasta kokemuksestaan tietäisi, miten vaikea on meidän karkoittaa metsäpirumme, silloin kun mieli tekee se pois ajaa, kun nälkäinen vatsa huutaa sen häätämistä. Me jätämme sen kuvailun siitäkin syystä, että tuommoinen sisimpien taistelujemme paljastaminen ei meitä miellytä, vaan saa meidät kieltämään oman itsemme, huudahtamaan: herra, en tunne minä tätä mautonta miestä, enkä tiedä mitäs sanot.
Ja aivan oikein: kernaammin toki n.s. omaitsensä, vaikkapa Sisilian camorristi, tai Neapelin lazzaroni kuin tämmöinen sitäkin omaaitseämme likeisempi lähimäinen, meikäläinen metsäpiruansa vastaan taisteleva mauton Jussi Puranen.
Mutta pieni jälkiriita tuosta sovintoon pyrkimisestä toki sukeutui.
Vihdoin kyllästyi Karoliina tyyten koko asiaan. Oli jo maatamenon aika.
Hän oli läpeensä väsynyt. Ruoka oli pöydällä koskemattomana.
Ja silloin päätti hän ja lausui kuin itsekseen rutosti:
"Ja se tässä sinun kanssasi riidelköön koko yön!… Makaamaan rupean ja jurnuta nyt siinä yksinäsi vaikka tuomiopäivään asti!… Mokomakin luojan mieliharmi!"
Ja oitis valmisti hän vuoteen ja laskeutui levolle, kuten aivan tavallisissa oloissa. Jussi Puranen näki nyt asian sotkeutuvan ja kiirehti saamaan siihen semmoisen käänteen, että Karoliina ennen maata menoa houkuttelisi hänet ainakin syömään. Siinä tarkotuksessa vetäytyi hän penkille mahallensa, muka nukkumaan, toivoen Karoliinan rupeavan häntä säälimään ja nähdessään hänen rupeavan nälkäisin mahoin makaamaan, rukoileisi hänet syömään.
Hän odotti. Ei. Karoliina oli jo alushameisillansa. Silloin koki hän johtaa asiaa. Penkillä mahallaan lojuen hän siinä jurnusi tarkoituksella: