Ja yhäkin hän painoi ääntä murheelliseksi, hartaaksi ja jatkoi kuin huoaten.
"… ainoat mitä Herra on antanut miehelle kelvollista…"
Mutta silloin tunsi Sikasen ukko housunsa ja häneltä pääsi iloisa, kadotetun tavaransa löytäneen riemuisa huudahdus:
"No!… Siinähän ne nyt ovat!… nää meidän housut!"
Koko maailma unehtui sen ilon tähden.
"Pekka!" nykäsi hän jurottavaa poikaansa ja ilmoitti hyvillä mielin, kuin lohdutellen:
"Niin jotta johan minä sinulle sanoin, jotta eivät ne housut iäksensä mihin mene!"
Kaikki heidän välinen kaunakin unohtui tyyten. Yhteinen vahinko oli tässä jo matkallakin osaksi sovittanut heidät. Innoissansa tiedusti ukko lukkarilta:
"Onko minun housun taskussa jälellä raha-massi?"
Oli se. Lukkari huokaili ja haikaili. Seurakunta istui ennallansa ja syleksi. Miehet saivat nyt jo housunsa ja niitä jalkaan vetäissään puheli ukko onnellisena kuin lelunsa löytänyt lapsi: