Pää painui nuokuksiin… Hän pinnisti:
"Tää Siistisen leski nimittäin…"
Taas nuokutti, mutta hän ponnisti:
"Tää…"
Ei se selvinnyt, se mitä hänen piti miettiä, sillä uni sotki…
"Tää…"
Yhtä turhaan.
"Sekö paholainen siinä sotkee!" harmistui hän jo minkä unelta voi.
"Tää…"
Mutta silloin oli hän torkahtaa jo nenällensä, kavahtui siihen, selvittäytyi unesta ja muistaen pää-asian kysäsi pojaltansa: