"Ka!… Perr!" heräsi hän äkkiä kauhuissansa, sillä hän oli siinä miettiessänsä torkahtanut niin syvällisesti, että eikös tipahtanut penkiltä nenällensä lattialle.
* * * * *
Ihan ne nyt loppupäivinä soittivat kirkonkelloa ja härkäkoululaisetkin kuletettiin kirkkoon toisten joukkoon kuulemaan tuomiotansa. Pappi istui suntion pikkulehterissä, yski kertasen ja alkoi luetella:
"Johan Hermanni Pekurinen hyväksytään ehtoolliselle kiitoksella…"
Samoin se ja se ja se, jatkoi hän luetteloa, kääntäen:
"Aleksander Antti Johannes Puikkurinen hyväksytään, mutta kehoitetaan ahkeroimaan sisäluvussa".
Samoin… se… ja se… ja se… Äänetönnä kuunteli joukko tuomiotansa. Pappi jatkoi:
"Petter Tauno Oskari Hakulinen hyväksytään hyvän ja nuhteettoman elämänsä tähden, vaikka hänen tietonsa muuten ovatkin vaillinaiset". Seurasi nyt semmoisten luettelo. Pappi jatkoi: "Mikko Albertti Pöyhöstä ei hyväksytä, koska…"
Ja nyt tuli tuomituiden pitkä luettelo. Kovin monelta olikin nyt taas kielletty avio-oikeus. Se luettelo päättyi Sikasen sukuun. Sille piti pappi aivan erityisen puheen, alkaen:
"Ja sitten seuraa Sikanen, isä ja poika…"