Hän huokasi siinä murheellisesti ja mietti. Kuin itseksensä hartaasti valittaen puhui hän:
"Minun sydämeni tahtoo nyt taas murheelliseksi tulla!…"
Eikä ihme! Olihan Sikasien kosimismatka ennen kuulumaton koko rippikoulujen historiassa. Pappi katsoi aivan korkeutta kohti kuin korkeudelle suruansa osottaen:
"Mutta!" huokasi hän vihdoin, jatkaen murheellisena:
"Mutta kun Herra viisaudessaan koettelee ihmistä, niin Hän lyö paimentakin sille armossa uskomansa lampaan pahuudella!"
Ja nopeasti, murheellisena nousi hän ja poistui sakaristoon. Sikasetkin ehtivät vain nähdä, miten se pitkä, musta papinkappa lattiaa pitkin viillen seurasi herransa jälestä.
"Niin jotta mitä se sanoi?" oli ukko Sikanen epäselvillä tuomiostansa.
Joku selitti silloin sen sisällön ilmoittaen:
"Ka sitä vaan, jotta et sinä eikä Pekka pääse vielä ripille".
"Kato tuota paholaista!" pääsi silloin hölmistyneeltä ukolta. Armotta oli siis koko Sikas-suku tuomittu isyysoikeuksien puutteessa kuolemaan sukupuuttoon. Ukko mietti tovin. Oli kuin olisi pää painunut jo alas. Vihdoin raapasi hän korvallistansa ja ilmoitti pojallensa ihmettelevän:
"No… Tämäpä asia kävikin sitten, taisi, ohraisesti!"