"Ka!" tapaili poika, mutta selvisi ja lisäsi tyynesti:
"Niin jotta mikäpäs siinä… Tullaan ensi syksynä uudella puhdilla niin…"
"Tottapahan silloin lörähtää läpi", lisäsi hän ja niin alkoivat he varustautua kotimatkalle.
XVI.
Lähenemme nyt jo loppua.
Tälle elämänhaluiselle suvulle oli nyt toistaiseksi tehty mahdottomaksi täyttää lain ensimäinen käsky: olkaa hedelmälliset, lisääntykää ja täyttäkää maa.
Mutta vain toistaiseksi, kuten Pekan uhkauksesta jo huomasimme. Siistisen ja Saastamoisen leski oli heillä yhäkin mielessä ja he olivat asioistansa varmoja kuten tähänkin asti.
Ja nyt juuri viime päivinä oli ukkoa kohdannut vielä pikku onni: Hän pääsi yhdestä painajaisesta, sillä eräs Lieksan mies oli hänelle ilmoittanut kuka se oli häneltä housut valmiiksi jalasta pois vetänyt.
"Vai Pellisen vävy se ruoja oli!" huudahti ukko siihen ihmeissänsä, muisteli kaupunkiin menoansa ja miten hän oli samaista vävyä löylyttänyt ja arveli silloin:
"Minä jo arvelin silloin jälestäpäin… kun olin sitä jo vähä hatistanut, jotta eiköhän tuo hylky nyt sitä kosta!"