Astuntahan se kai sotki ajatuskykyä…
"Niin jotta olikohan tuo?" koki hän vielä pinnistää. Ei selvinnyt.
"Kehno!… Kun se lukkarikaan ei sitä järkiään sanonut!…"
Ja lopulta alkoikin se samainen ajatus jo aivan väsyttää ja siitä eroon päästäksensä hapuili hän nyt sitä Pekan äskeistä pyykkipuhetta. Saihan hän siitä jotain riekaletta kiinni ja kysäsi nyt:
"Niin jotta pyykistäkö sinä puhuit, vai mistä?"
"Ka-a!" myönteli poika ja toisti:
"Sitäpä minä vaan tässä sanoin jotta on se tää rippikoulu miehelle semmoinen pyykki ja pesu, jotta kyllä siinä irtanee lika!"
"On tuo pakana!" myönteli isäkin sen todeksi.
Ja taas astua juntattiin. Taas mietti isä-ukko. Nyt hän jo taas alkoi selitellä:
"Vaikka jäi siinä yksi asia vielä epäselväksi…"